Aloinpa tässä miettiä virtuaalimaailman realistisuutta seikkaillessani tallien sivuilla. Monet korostavat hakevansa virtuaalimaailmaan realistisuutta ja se näkyykin mm. värien periytymisessä, puoliverirotujen risteyttämisessä ja siinä, tuossa ja tässä. En ala näiden kohtien onnistumista tai epäonnistumista nyt analysoida, enkä sitä, onko realismihakuisuudessa järkeä kun samalla hevoset saattavat kisata seitsemässä kisassa per päivä.
Sen sijaan pureudun talleihin itseensä (ja pariin muuhunkin seikkaan). Seikkaillessani virtuaalitallien sivuilla huomasin luvattoman monessa muutamia yhdistäviä ominaisuuksia. Tallit ovat moderneja, kentät valtavia (maalaistallillakin 40 x 75 m, tai tähän suuntaan), tarhat ruohopohjaisia ja maneesit lämmitettyjä. Suomessa. Kertokaa minulle, millä rahalla rakennat Suomeen lämmitetyn maneesin niin pykään sellaisen heti pystyyn!
Juu juu, virtuaalimaailman hauskuus on siinä, että voit periä joka toinen päivä kauas Brasiliaan kadonneen sukulaisesi, joka muisti juuri sinua koska hän toki tiesi, että olet hevosihmisiä.
Mutta onko järkeä koettaa hakea niin hirvittävän suurta realistisuutta hevosten kanssa, jos tällainen on ihan ok. Toki oikeasti kenelläkään ei olisi tallia, gp-hevosia ja hevoset olisivat lähinnä maastomopoja. Siitä huolimatta on huvittavaa katsella talleja, joissa on ruohopohjainen tarha (kuka sellaista jaksaa siistiä ja huoltaa?), valtava maneesi, kilpahevoset ovat laidunlomalla koko kesän tiputtamassa kisakuntoaan ja -lihaksiaan pois ja tammoilla voidaan lähteä kuukausi varsomisen jälkeen hyppäämään 110cm rataa kilpailuihin.
Liian realismin hakeminen virtuaalimaailmassa on aivan turhaa, kuten aiemmin mainittua, silloin kukaan meistä ei omistaisi tallia ja harva meistä omistaisi edes sitä yhtä harrastekopukkaa. Minua kuitenkin huvittaa (ja myös vituttaa) esimerkiksi tämän hevosen sivuilla lukeva "Orin ainutlaatuisen värin takia, on varsoilla noudatettava mahdollisimman realistista värien periytymistä."
Ollaanpa nyt suorasanaisia. Se saatanan cremello ei ole ainutlaatuinen väri. Se ei ole kovin yleinen, mutta ainutlaatuinen? Väri on ainutlaatuinen silloin, kun sen värisiä yksilöitä ei ole kuin yksi tai kaksi. Cremello ei ole sellainen väri.
Tämä ei ole henkilökohtainen hyökkäys Yogia vastaan, sen mitä olen ollut hänen kanssaan tekemisissä on Yogi antanut vaikutelman erittäin mukavasta ja toisia huomioonottavasta ihmisestä. Mutta myönnän, että kys. lause hevosen sivulla on jo pidempään huvittanut/ärsyttänyt.
Vaan takaisin niihin talleihin. Vaikka itsellänikin on pari tallia, yksi kymmenpaikkainen yksityisilleni ja toinen lähemmäs sadan hevosen talli (tällä hetkellä n. 50 hevosta), koetamme silti Lissun kanssa pitää edes jonkinlaista realismin kulissia yllä. Meillä ei liikuteta jokaista hevosta itse päivittäin, tallityöntekijöitä riittää, hevoset eivät syö puoltatoista tuntia...
Mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen! Tallien päiväjärjestykset ja hevosten viikko-ohjelmat. Eräälläkin tallilla hevosten annettiin syödä tallissa tunti ennen ulosvientiä. Ulosvientiin loimituksineen laskettiin puolitoista tuntia (ellei välissä juoda vaikka aamukahvia, mutta menen päiväohjelman mukaan).
Herranjestas sanon minä. Yhdelläkään, ei yhdelläkään itseään kunnioittavalla tallilla hevosten ruokintaan mene tuntia aamulla eikä hevosten ulosviennissä kestä puoltatoista tuntia. Ellei talli ole niin vitun typerä, että viittäkymmentä hevosta kohti on yksi tallityöntekijä ja tarhat ovat jumalattoman kaukana. Oikeasti isolla täysihoitotallilla hevosille heitetään ruoat, ne loimitetaan ja viedään ulos heti, kun ruoka on syöty. Ja niitä hevosia viedään ulos vähintään kaksi kerrallaan, jos mitään estettä ei ole.
Ja siihen ei tosiaan mene tuollaisia aikoja. Jos kyseessä on iso täysihoitotalli, asiat tehdään mahdollisimman tehokkaasti ja aikaa säästäen. Karsinoitakaan ei käydä nyppimiskammalla läpi tai käännetä ympäri.
Hevosten omat päiväjärjestykset ja loimitusohjeet ovatkin sitten asia erikseen. Ihan oikeasti, eikö hevosesi ulkoile ollenkaan sadesäällä? Onko sillä kymmenen asteen pakkasella toppaloimi? Laitatko sen oikeasti viettämään vapaapäivää rankan estetreenin jälkeen?
Hevosta ei sade haittaa, jos se meinaa kastua ja paleltua, sadeloimi on kiva asia. Kymmenen asteen pakkanen ei vaadi sitä paksuinta toppaloimea, vaikka miten olisi ohutkarvainen hevonen. Vapaapäivällä treenin jälkeen saat takuuvarmasti hevosesi lihakset jumiin. Että näin.
Totta kai, jokainen ei ole käynyt hevosenhoitajakoulua, kaikki eivät tunne tallinpitäjiä ja tallityöntekijöitä eivätkä ole itse tehneet niitä hommia. Ei sitä voi tietää, jos ei ole koskaan hommaa tehnyt. Eikä aina tarvitsekaan. Minua vain suuresti huvittaa (ja joskus myös ärsyttää) se ah-niin-realistinen meno, jota hehkutetaan, mutta sitten se sama meno pilataan vastaavanlaisilla älyttömyyksillä. Ihan oikeasti, relatkaa vähän. Tämänkaltaiset seikat hyppäisivät huomattavasti vähemmän silmille, jos kaiken muunkin kanssa mentäisiin rennolla, harrastelijamaisella otteella. Mutta kun talli koetetaan tehdä oikeasti pätevänoloiseksi täysihoitoyksityistalliksi, sen päiväjärjestyksellä ja asukkaiden loimitusohjeilla on väliä.
Pahoittelen polveilevaa tekstiä, olen kirjoittanut sen väsyneenä muutamassa osassa. Mutta itseni vuoksihan minä tänne avaudun joten ketä kiinnostaa. Ja jos kiinnostaa, minua se kiinnostus ei kiinnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti