Joo-o, olenpas taas jaksanut olla aktiivinen. En vain jaksa raivostua ihan kaikesta tarpeeksi kirjoittaakseni, koska onhan se elämä silloin vaikeaa.
Tämä nyt kuitenkin kimmoitti jälleen aiheen. Lyhyt- ja pitkäsukuiset, vanha- ja uusilinjaiset, niiden vastakkainasettelu. Ihan ensimmäisenä pointtina, miksi ne pitää laittaa vastakkain? Laitettaisiinko ne ensin vierekkäin. Näin, nyt on hyvä. Sitten asiaan, eli siihen, koituvatko uudet linjat vanhojen kohtaloksi ja miksi uudet (tai vanhatkaan) harrastajat eivät halua ostaa pitkäsukuisia.
Heti ensimmäisenä täräytän pöytään, etten todellakaan ymmärrä, miksi jotain linjaa pitäisi arvostaa vain sen vanhuuden vuoksi. Minulta löytyy muistaakseni kolme kopukkaa, joiden vanhin sukulainen on vuodelta 2001 tai jotain sellaista. Ja en jaksa kiinnostua siitä asiasta sitten sen enempää, hieno homma, jatketaan elämää. Se, että joku, joka on löytänyt virtuaalimaailman ennen minua ei mielestäni riitä syyksi arvostaa silloin syntynyttä hevosta. Uudet harrastajat eivät tiedä näistä hevosista mitään, ja täysin tuntematonta on paha arvostaa - enpä minäkään kusipäämummoa kunnioita vain siksi, että mummo on 90-vuotias. Kusipää on kusipää. Mihis tämä oli taas menossa.
Hevosen arvo määräytyy sen mukaan, mitä haetaan. Joku hakee vanhaa linjaa, silloin 2001 syntynyt hevonen on todella arvokas. Joku hakee kilpaillutta meriittihomoa, silloin KRJ-I, ERJ-I, DSK-I, XZY-I, ÄGÄPÖR-I -palkittu kopukka varmasti vie voiton, oli syntymäaika mikä tahansa. Joku haluaa uutta verta, silloin 2014 tuotu evm-sukuinen on todennäköinen valinta. Jos se 2002 syntynyt hevonen ei ole tehnyt yhtään mitään, ehkä muutaman varsan, se on tallilla, jonka nimi on tuttu, mutta muuten täysin etäinen (Kuujärvi, Ninitra, Raadelma...), en näe syytä arvostaa sitä. On tosin minullakin tietty vanhasukuisuuden ihailu itsellänikin, sillä jos sukutauluun Kirveltäjän hevosia eksyy niin omnomnom.
Itse asiassa Sirpa ilmaisi tämän ajatuksen tuolla topikissa niin hienosti, että lyön sen tähän. Saatte lukea mielipiteeni vähän paremmin kirjoitetussa muodossa:
"Lisäksi moni tuore harrastaja ei vain ymmärrä, mitä hienoa on
esimerkiksi Altéssa tai Liinun tai Greymaskin hevosissa. Niillä ei ole
enää kuvia tallessa, niillä ei ole kisoja, niillä ei ole luonnetta,
niillä ei ole aina sukuakaan, niillä ei ole laatuarvostelupalkintoja,
niillä ei ole mitään niistä asioista, joita nykyisin virtuaalihevosilla
arvostetaan. Ihan ymmärrettävää, ettei tällaista hevosta haluta
sukutauluun ihan välttämättä. Se, että jokin hevonen on vanha nimi, ei
sano näille tuoreemmille harrastajille ehkä mitään eivätkä he ehkä
arvosta sitä sen pelkän vanhuuden takia. Miksi arvostaisivatkaan, eihän
joku Alté sano yhtään mitään viime vuonna aloittaneelle
puoliverikasvattajalle (totta puhuen itsekään en ole koskaan "tuntenut"
Altéa kun se oli elossa, olenpahan vain joutunut Virginian propagandan
uhriksi ja kuvittelen arvostavani esimerkiksi sitä)."
- Sirpa
Koituuko lyhytsukuisten ihannointi sitten vanhojen linjojen kohtaloksi? Se jää nähtäväksi. Virtuaalimaailmaan tulee varmasti jossain kohtaa murrosvaihe ikäpolvien välille, kun vanhat harrastajat katoavat keski-ikään ja uudet harrastajat saapuvat tilalle. Se voi olla, että kun harrastajakanta on tietyssä pisteessä vaihtunut melkein tyyten (toki tässä ei mitään saumatonta vaihdosta tapahdu, että NYT 1990-2000 syntyneet lopettavat ja 2000-2010 syntyneet aloittavat), ne vanhasukuiset häviävät virtuaalimaailmasta käytännössä kokonaan. Onko joku silloin itkemässä sen perään? Tuskinpa. Historiaa on kadonnut ja katoaa oikeassa elämässäkin, miksi virtuaalimaailma olisi siihen poikkeus?
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että epätasaisia sukuja pelätään aivan liikaa. Tykkään itse käyttää kolmanteen-neljänteen polveen asti samanmittaisella suvulla varustettua kuksimiskaveria, kun niitä on vielä suhteellisen helppo löytää. Siitä eteenpäin se on kuitenkin yksi ja hailee, onko suku tasainen eli ei, onko kadonneita hevosia (kunhan varsan sukutaulussa on ensimmäinen ja mielellään toinenkin polvi, kaikki on kaunista) ja niin edelleen. Onpa minulla yksi yksärikin, jonka isä on evm-sukuinen, emä isän puolelta kaksipolvinen ja emän puolelta menee ties minne asti.
Meillä olisi tarkoitus Susirajassa ihan oikeasti lisätä sukulinjoihin oma kädenjälkemme. Se ei ole mikään lyhyt projekti, etenkin kun meille harvemmin kelpaavat muiden hevoset joko nimien tai suppean painotusvalikoiman vuoksi (seuraavaksi aiheenamme lienee suomenhevosten koulupainotteisuus). Emme kuitenkaan halua alkaa heti sekoittaa omiin linjoihimme muiden verta, vaan paiskoa hartiavoimin töitä kunnes muutaman - tai vähän useamman - vuoden kuluttua voimme katsella omaa kymmenpolvista Säkkivuosikertaamme ja kehuskella, kuinka aloitimme sen linjan rakentamista jo vuonna 2013.
Todella sekavaa tekstiä tälle iltaa/yötä. Aivan sama. Pointtini oli se, että on täysin absurdia odottaa etenkään uusien harrastajien innostuvan vanhasukuisista vain niiden vanhuuden vuoksi. Joku varmasti innostuu, jotain toista ei kiinnosta paskan vertaa.
Ai niin, ja pitääpähän päästä taas sanomaan, kun jälleen on nostettu esiin se, miksi tuodaan evm-sukuisia kun ei tykätä kirjoittaa sukuselvityksiä. Jotkut tykkäävät, muistetaan se.
