maanantai 24. maaliskuuta 2014

Tallillinen samanlaisia hevosia

Tämänkertainen aiheemme tuleekin kerrankin jostain muualta, kuin heppatallinetistä - behold!

Olen tässä mietiskellyt, miksi joku haluaa kokonaisen tallillisen täsmälleen samanlaisia hevosia. Lueskelen silloin tällöin pätkiä luonteista, kun törmään tallille, jonka hevoset katsastan läpi lähinnä kuvien vuoksi. Valitettavan monella tallilla hevoset on väänneetty ihanasti samasta muotista. Hevoset ovat kilttejä, ja jos vähän ilkeitä ovatkin niin pienellä komentamisella asettuvat. Kaikki toimivat reippaasti, hyvin ja herkästi omalla moottorilla, ovat toimivia siinä lajissa, johon ne on tarkoitettu ja löytyy lennokasta liikettä kouluradalle, vaikka millainen suomiputte olisi kyseessä - ja kuvissa on tietenkin maahan sidottua lönköttelyä vetävä paikallisen ratsastuskoulun Hermanni. Vähän saattaa Pullo-Alkkis olla alkuun jähmeä/jäykkä/testata uutta ratsastajaa, mutta tutun ihmisen (=omistajan) kanssa toimii kuin ajatus herkästi pelkällä painolla ratsastaen!

Ja nyt en edes mene siihen, miten vittumaista on ratsastaa hevosella, joka kuuntelee painoapuja tarkkana kuin porkkana. Terveisin ratsastan sellaisilla vakituisesti, enkä todellakaan saa niitä toimimaan niin hyvin kuin haluaisin. Välillä ne eivät edes laukkaa, koska niitä ei huvita, enkä osaa pyytää. Harvemmalla virtuaaliharrastajalla kehonhallinta riittäisi (etenkin, kun moni ei ratsasta tai ole IRL hevosten kanssa tekemisissä) - miten aitoja pk-merkintöjäkin siis tulee..!
Lupasin olla menemättä tähän, menin silti.

Takaisin niihin virtuaalihevosiin. Kukin tykkää millaisesta tykkää, on ihan ok, jos haluaa talliinsa mukavia, kilttejä ja toimivia hevosia. Mutta miksi, oi miksi Luciferin kusipäisen kaksosveljen nimeen miksi niiden pitää olla niin jumalattoman tylsiä ja samanlaisia. Miten kukaan jaksaa sellaista itse? Itse tykkään, että virtuaalihevosella on luonnetta ja sorrun tässä toki kaksinaamaisuuteen. Sillä minusta on ihan ok, että omistan mahdollisimman kusipäisen ja ihmisiä kunnioittamattoman orin, jonka kanssa en varmasti pärjäisi IRL ikipäivänä. En menisi edes sellaisen lähelle. Tämä ori ei sentään maagisesti kesyynny ikinä, mikä tuntuu olevan toinen muoti-ilmiö.

Vaan vaikka itse tykkään luonteikkaammista - ja luonteikas ei ole sama asia kuin hirviö, sen ei tarvitse olla edes millään tasolla ilkeä! - elikoista, ei niistä kaikkien tarvitse tykätä. Kiltistäkin hevosesta saa todella vähällä vaivannäöllä vähän erilaisen ja kiinnostavan tapauksen sen sijaan, että se olisi samanlainen massatuote kuin kaikki muutkin seuralliset, kiltit hoidettavat, jotka selkään noustessa toimivat lajissa kuin lajissa vähintään omistajallaan. Varvas on mahdottoman hyväluontoinen hevonen, mutta se on niin vitun typerä ja meneväinen, ettei sitä siitä paljoa huomaa. Ja näin on saatu aikaan kiltti hevonen, jossa riittää mielenkiintoa vaikka muille jakaa!

Tuntuu, että virtuaalimaailman kirjoitustaso ja mielikuvituksen määrä vain laskevat laskemistaan. Ei uskalleta olla erilaisia, koska eihän tuollaisilla luonteilla nyt laatiksista pisteitä irtoa! Tähän väliin mainitsen, että kirjoittanen myös jossain kohti siitä, miksi virtuaalimaailmassa ei saa enää kirjoittaa. Meilläkin oikeastaan kaikki hevoset tähtäävät laatiksiin enemmän tai vähemmän. Lajikohtaisissa luonteen korvaa helposti pk-merkinnöillä ja muulla vastaavalla paskalla, mutta esimerkiksi kasvatusrotumme laatuarvostelussa luonteelle on ihan oma 25 pisteen kohtansa. Silti me paskat välitämme hevosen luonnetta kirjoittaessamme, tuleeko tällä nyt pisteitä laatiksessa, onko tämä kelvollinen este-/koulu-/varpaanvälienkaivuuhevonen.

Meidän hevostemme luonteiden tarkoitus on miellyttää meitä itseämme. Kirjoitamme hevoset itseämme varten, se, että ne laitetaan sivuille muidenkin luettavaksi on vain virtuaalimaailman tapa. Meille on aivan yksi vitun hailee, lukeeko niitä luonteita kukaan. Kun me pidämme hevosen luonteesta, se jaksaa meitä kiinnostaa vielä ensi viikollakin. Aivan yhtä hyvin voisimme pitää sen luonteen vain omana tekstitiedostonamme ja katsella sitä pk-merkintöjä kirjoittaessa, mutta onhan se mukavaa, jos sillä onnistuu piristämään jonkun päivää - moni on kehunut Susirajan tekstejä hauskaksi luettavaksi, kiitos siitä. Yksi lysti on, jos joku ei pidä. Kaikki ei nappaa kaikille, ei meillekään nappaa kaikki.

Pointti oli se, etten ymmärrä, miten kukaan jaksaa pitää viittäkymmentä täydellisen ihanaista automaattia tallissaan. Tehkää niin, jos haluatte, mutta se ei vain uppoa kaaliini, miksi se on niin kivaa.

Ps. Kaksi avautumista illassa ei ole paha.

Nimien linjaaminen

Virtuaalimaailma ja nimien linjaaminen. Tai sukurutsaaminen, jos niin haluatte, ihan sama minulle. Virtuaalimaailma tuntuu kammoavan saman nimen esiintymistä sukutaulussa ihan yli kaiken, jos kyse ei ole harvinaisemmasta rodusta, joille ei löydy sitä kuksimiskaveria, jos sukutaulussa ei ole samoja nimiä. Ionicin blogista löytyy teksti, jossa asiaa on objektiivisemmin tarkasteltu ja parempi selvitys koko hommasta, mutta tämä onkin henkilökohtaisten patoutumien purkamista eikä niinkään asian tutkailua eri kanteilta.
Repikääs siitä pelihousunne sitten.

Joka tapauksessa, en ole ikinä ymmärtänyt miksi se linjaaminen on virtuaalimaailman virtahepo makuuhuoneessa. Virtuaalimaailmassa hevosilta ei periydy eteenpäin mitään hyvää, minkä vuoksi linjata, mutta eipä mitään pahaakaan, miksi ei linjata. Joten kysynpä tässä: miksi ei linjata? Koska sukurutsaaminen on paha paha paha ja uudet nimet hyvä hyvä hyvä? Kyllä, uudet nimet ovat hyvä, jotta saadaan uusia sukuja, tästä olenkin jo avautunut, mutta jos minulla on aivan helvetin kiva hevonen, jonka haluan sukutauluun vaikka sitten useamman kerran, niin miksi ei?

Virtuaalihevosen ainoa periytyvä ominaisuus on sukutaulu. Joskus sama nimi kahteen kertaan näyttää siellä pahalta, joskus ei. Joten tällä perusteella lähtekäämme risteyttämään sisaruksia!!1!1!!!1!
No vittu ei se nyt niinkään ihan mene. Mutta linjata aion, jos satun haluamaan. Otan esimerkin. Anarchy in UK on ehkä idiootein, typerin ja paskin esteratsu vähään aikaan. Oikeasti tuollainen tamma olisi jo kuusi metriä mullan alla tai vielä parempi, leivän päällä maistumassa hyvältä, mutta niin vain aiomme sitä Susirajassa tunkea sukutauluun niin, että kys. hevonen on sekä iie., että eee. Ja hyvä tulee! Mutta koska hevoselta ei periydy mitään hyvää saati huonoa, sillä ei ole mitään muuta merkitystä, kuin että se on kivan näköinen!

Ai saatana kun tässä tekstissä oli vielä pointtikin joskus.

Joka tapauksessa. Jos IRL nimiä kerrataan sukutaulussa siksi, että saataisiin ne Vieterin hyvät ominaisuudet mahdollisimman hyvin esiin, miksi samaa ei voida ajatella tehtävän virtuaalimaailmassa? Miksi ylipäätään etsiä sille Kerkkostiinalle sellaista ja sellaista oria, jos sillä ei oikeasti ole mitään väliä? Kyllähän nämä ponit ovat pelkkä bittikasa, mutta hiton paljon hauskempaa niiden kanssa puljaaminen on, kun niitä ajattelee vähän muunakin kuin nollina ja ykkösinä.

Summa summarum. Linjatkaa niitä nimiä, sukurutsatkaa, aivan mitä tahdotte! Jos teillä on kiva hevonen, jonka katsotte periyttävän erityisen vahvasti hypää hyppyä, niin linjatkaa jos mieli tekee! En minä karsasta hevosta, jonka suvussa hieno hevonen on vaikka 2+3, jos sen jälkeläisetkin ovat olleet hienoja - se on silloin periyttäjä, olkoonkin, että omistajahan sen päättää, miten hieno hevosesta tulee. Vaan näin päin ajateltuna on kyllä saatanan tylsä harrastus.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hiljaisuus ja sen syyt

Ihan kuin ketään kiinnostaisi, mutta näyttääpähän eläväisemmältä. Bloggertunnukseni oli hukassa ja nyt löysin sen vihdoinkin, pääsen siis jälleen rustaamaan raivoisia aivoituksiani. Luonnoksissa muhii mm. seuraavanlaista kamaa:
Hevosen suvusta, jälleen (liittyy ht.netin topickiin, jossa pohdittiin taas kerran sukuselvityksiä)
Realismi hyvässä ja pahassa, vol. 2 (lähinnä yksityistallien hintatasoista)
Tallillinen samanlaisia hevosia (oikeasti, miten kukaan jaksaa?)
Nimien linjaaminen (yleispätevää hölinää suhtautumisestani linja- ja sukusiitokseen)

Sellaista. Myös muutama päässä muhiva aihe on (esimerkiksi miten vitussa täysverinen kilpailee 160cm radoilla ja 130cm hyppäävä suomenhevonen on kuuma peruna), mutta niitä voisi aloitella, kun vanhat ovat valmiina. Tosin paskanko väliä, montako tekstiä on kerralla kesken.