Blogin hengen mukaisesti aloitan heti avautumisviestillä, jonkinnäköinen esittelynpoikanen saattaa tulla jossain kohti. Jos tulee.
Hevostalli.netin keskustelussa on viime aikoina ollut esillä virtuaalihevosten elinkaari ja niiden kuoppaaminen. Sen kummemmin topickin "itse asiaan" eli HeliK:n toimintaan puuttumatta olen päätynyt miettimään virtuaalihevosen elinkaarta. Samaan syssyyn olen miettinyt sukulinjoja (lyhyt- ja pitkäsukuiset, uudet ja vanhat linjat), saattaapi olla, että joudun (/saan) kirjoittaa niistä aivan oman postauksensa.
Itsellänihän on suhteellisen selkeä linja virtuaalihevoseni elinkaareen. Se syntyy, kasvaa ja ikääntyy satunnaisesti, vähän sen mukaan, miten tekstejä jaksan kirjoittaa ja sen mukaan, miten sijoituksia kertyy. Hevonen tekee varsan/varsoja, käy ne laatuarvostelut joihin sen haluan viedä ja kuolee. Osa hevosista on tällä kaavalla elänyt n. puoli vuotta, pitkäikäisin hevonen eli viisi vuotta, tosin olin siinä välissä kahden vuoden tauolla. Puoli vuotta on varsin lyhyt aika, jopa virtuaalihevoselle, mutta jos hevonen on siinä ajassa saavuttanut "kaiken", se menee kuoppaan
Tästä saavuttamisesta voisin kirjoittaa aivan oman postauksen joskus, mutta pysytään nyt tässä elinkaaressa.
Fine. Siinä tuli oman virtuaalihevoseni elinkaari, jonka IRL pituus riippuu täysin ylläolevista seikoista. Tavoitteet voivat muuttua hevosen elämän aikana, jos se todetaan erittäin kivaksi. Hyvänä esimerkkinä Hallanvaara, joka ei ole menossa kuoppaan vielä hetkeen, koska olen kiintynyt siihen. Sitten on näitä harrastajia, jotka pitävät hevosia hengissä vuodesta toiseen. Miksi? Koska he voivat, koska se on kivaa, koska eivät halua luopua. Ihan hyviä syitä sinänsä ja siinähän koko virtuaalimaailman hienous onkin, että jokainen taaplatkoon tyylillään.
Tästä päästäänkin sukulinjoihin, suosikkiaiheeseeni virtuaalimaailmassa. Virtuaalimaailma tarvitsee sukujen liikkuvuutta ja kiertoa, jotta niitä linjoja saadaan vietyä eteenpäin. Onhan se hienoa, jos sinulla on vanhalinjainen hevonen vuodelta 2001 tai jostain sieltä - oman tänä vuona kuoppaan menneen hevoseni sukutaulu ulottuu aina Kuujärven ja Ninitran aikoihin -, mutta onko sillä jalostuksellisesti millainen arvo? Nyt on noussut pinnalle huoli siitä, katoavatko vanhat sukulinjat, kun ihmiset ovat alkaneet suosia lyhytsukuisia, koska haluavat luoda uusia sukulinjoja.
No totta helvetissä ne katoavat! Vaikka samat tutut hevoset ja naamat osin pyörivät mukana vuodesta toiseen, harrastajakanta uusiutuu ja niin tekevät myöskin virtuaalihevosten sukutaulut. Vanhojen sukujen vaaliminen on ihan fine, mutta ettekö te pällit käsitä, että ne vanhalinjaiset hevoset menettävät arvonsa sillä siunaaman sekunilla, kun huomaatte, ettei niille vanhalijaisille olekaan puolisoiksi kuin muita vanhalinjaisia hevosia. Silloin on pakko harrastaa virtuaalimaailman paljon kammoamaa hevosten linjausta (jes, taas yksi avautumisen aihe!) ja kas kas, sinulla on sukurutsattu, arvoton varsa hyppysissäsi, joka ei kelpaa muille kuin sille yhdelle, joka rakastaa hirrrrrmuisesti juuri SINUN W.D.S.P. Shining Like Fucking Glitter From The Seventh Fucking Heaven ox:iasi.
Virtuaalimaailmassa tarvitaan niitä uusia evm-sukuisia hevosia. Niiden ansiosta linjat pysyvät puhtaina samoista nimistä, kuten niin kovasti halutaan. Siksi monet uudet harrastajat haluavat aloittaa evm-sukuisista hevosista, ja myös siksi, että moni haluaa tehdä ne "vanhat linjansa" aivan itse. Miten paljon hienompaa onkaan katsoa kuusipolvista hevosta, jonka suvussa näkyy oma kasvatustyö, kuin ostaa toiselta se kuusipolvinen hevonen, jonka eteen ei ole itse tehnyt mitään!
Näin siis, jos haluaa olla jonkunnäköinen kasvattaja. Jos haluaa vain puskailla tai kisailla sillä omalla pikku possullaan, se on ihan ok. Antakaa kaikkien kukkasten kukkia, vaikka ne nenäänne haisisivatkin kuin rafflesiat konsanaan. Käsi ylös, kuka joutui googlaamaan.
Älkää käsittäkö väärin, arvostan pitkän linjan kasvatustyötä ja sitä, että joku on oikeasti jaksanut nähdä monta vuotta vaivaa sen nolla-ykköskasansa vuoksi. Mutta sitä en ymmärrä, miksi niiden samojen nimien pitää pyöriä mukana vuodesta toiseen. Juuri tällä tavalla on saatu aikaan se tilanne, ettei pitkäsukuisille tahdo löytää erisukuista oria/tammaa (ja nyt älkää vain päästäkö minua puhumaan suomenhevosen tilanteesta reaalimaailmassa). Jos todella haluaa kasvattaa niitä hevosia, ei pidä vain tehdä samasta hevosesta aina uusia ja uusia varsoja, koska se ei ole kasvatuksen edistämistä. Se on kasvatuksen paikalleen jumittamista.
Ja käytin sanaa "pällit", koska tuntui siltä. Lupasin tältä blogilta raflaavaa tekstiä, joten tottukaa siihen, pahempaa on luvassa. Teksti on osittain sekavaa ajatuksen virtaa, joka on kirjoitettu päänsärkyisenä ja nukkumaan kaipailevana.
