Tämänkertainen aiheemme tuleekin kerrankin jostain muualta, kuin heppatallinetistä - behold!
Olen tässä mietiskellyt, miksi joku haluaa kokonaisen tallillisen täsmälleen samanlaisia hevosia. Lueskelen silloin tällöin pätkiä luonteista, kun törmään tallille, jonka hevoset katsastan läpi lähinnä kuvien vuoksi. Valitettavan monella tallilla hevoset on väänneetty ihanasti samasta muotista. Hevoset ovat kilttejä, ja jos vähän ilkeitä ovatkin niin pienellä komentamisella asettuvat. Kaikki toimivat reippaasti, hyvin ja herkästi omalla moottorilla, ovat toimivia siinä lajissa, johon ne on tarkoitettu ja löytyy lennokasta liikettä kouluradalle, vaikka millainen suomiputte olisi kyseessä - ja kuvissa on tietenkin maahan sidottua lönköttelyä vetävä paikallisen ratsastuskoulun Hermanni. Vähän saattaa Pullo-Alkkis olla alkuun jähmeä/jäykkä/testata uutta ratsastajaa, mutta tutun ihmisen (=omistajan) kanssa toimii kuin ajatus herkästi pelkällä painolla ratsastaen!
Ja nyt en edes mene siihen, miten vittumaista on ratsastaa hevosella, joka kuuntelee painoapuja tarkkana kuin porkkana. Terveisin ratsastan sellaisilla vakituisesti, enkä todellakaan saa niitä toimimaan niin hyvin kuin haluaisin. Välillä ne eivät edes laukkaa, koska niitä ei huvita, enkä osaa pyytää. Harvemmalla virtuaaliharrastajalla kehonhallinta riittäisi (etenkin, kun moni ei ratsasta tai ole IRL hevosten kanssa tekemisissä) - miten aitoja pk-merkintöjäkin siis tulee..!
Lupasin olla menemättä tähän, menin silti.
Takaisin niihin virtuaalihevosiin. Kukin tykkää millaisesta tykkää, on ihan ok, jos haluaa talliinsa mukavia, kilttejä ja toimivia hevosia. Mutta miksi, oi miksi Luciferin kusipäisen kaksosveljen nimeen miksi niiden pitää olla niin jumalattoman tylsiä ja samanlaisia. Miten kukaan jaksaa sellaista itse? Itse tykkään, että virtuaalihevosella on luonnetta ja sorrun tässä toki kaksinaamaisuuteen. Sillä minusta on ihan ok, että omistan mahdollisimman kusipäisen ja ihmisiä kunnioittamattoman orin, jonka kanssa en varmasti pärjäisi IRL ikipäivänä. En menisi edes sellaisen lähelle. Tämä ori ei sentään maagisesti kesyynny ikinä, mikä tuntuu olevan toinen muoti-ilmiö.
Vaan vaikka itse tykkään luonteikkaammista - ja luonteikas ei ole sama asia kuin hirviö, sen ei tarvitse olla edes millään tasolla ilkeä! - elikoista, ei niistä kaikkien tarvitse tykätä. Kiltistäkin hevosesta saa todella vähällä vaivannäöllä vähän erilaisen ja kiinnostavan tapauksen sen sijaan, että se olisi samanlainen massatuote kuin kaikki muutkin seuralliset, kiltit hoidettavat, jotka selkään noustessa toimivat lajissa kuin lajissa vähintään omistajallaan. Varvas on mahdottoman hyväluontoinen hevonen, mutta se on niin vitun typerä ja meneväinen, ettei sitä siitä paljoa huomaa. Ja näin on saatu aikaan kiltti hevonen, jossa riittää mielenkiintoa vaikka muille jakaa!
Tuntuu, että virtuaalimaailman kirjoitustaso ja mielikuvituksen määrä vain laskevat laskemistaan. Ei uskalleta olla erilaisia, koska eihän tuollaisilla luonteilla nyt laatiksista pisteitä irtoa! Tähän väliin mainitsen, että kirjoittanen myös jossain kohti siitä, miksi virtuaalimaailmassa ei saa enää kirjoittaa. Meilläkin oikeastaan kaikki hevoset tähtäävät laatiksiin enemmän tai vähemmän. Lajikohtaisissa luonteen korvaa helposti pk-merkinnöillä ja muulla vastaavalla paskalla, mutta esimerkiksi kasvatusrotumme laatuarvostelussa luonteelle on ihan oma 25 pisteen kohtansa. Silti me paskat välitämme hevosen luonnetta kirjoittaessamme, tuleeko tällä nyt pisteitä laatiksessa, onko tämä kelvollinen este-/koulu-/varpaanvälienkaivuuhevonen.
Meidän hevostemme luonteiden tarkoitus on miellyttää meitä itseämme. Kirjoitamme hevoset itseämme varten, se, että ne laitetaan sivuille muidenkin luettavaksi on vain virtuaalimaailman tapa. Meille on aivan yksi vitun hailee, lukeeko niitä luonteita kukaan. Kun me pidämme hevosen luonteesta, se jaksaa meitä kiinnostaa vielä ensi viikollakin. Aivan yhtä hyvin voisimme pitää sen luonteen vain omana tekstitiedostonamme ja katsella sitä pk-merkintöjä kirjoittaessa, mutta onhan se mukavaa, jos sillä onnistuu piristämään jonkun päivää - moni on kehunut Susirajan tekstejä hauskaksi luettavaksi, kiitos siitä. Yksi lysti on, jos joku ei pidä. Kaikki ei nappaa kaikille, ei meillekään nappaa kaikki.
Pointti oli se, etten ymmärrä, miten kukaan jaksaa pitää viittäkymmentä täydellisen ihanaista automaattia tallissaan. Tehkää niin, jos haluatte, mutta se ei vain uppoa kaaliini, miksi se on niin kivaa.
Ps. Kaksi avautumista illassa ei ole paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti