Tämänpäiväinen aihe tulee a) ht.netistä, b) ärsyttää suunnattomasti. Aiheena on "kirjoittaisitko tekstejä v-hevosillesi, jos niistä ei saisi laatispisteitä?"
Virtuaalimaailmaa saatetaan nykyään pikkuhiljaa entistä lähemmäs tehokanalaa. Elämää helpottavat muutokset, joista on hyötyä, eivät tietenkään ole pahasta - systeemi, joka etsii porrastetut tai tarinakisat VRL:n kalenterista, koska etenkin tarinakisat oikeasti hukkuvat sinne, tietokantatallit, joiden päivitys on helppoa, kisalistat porrastettuja kisaaville jne jne jne. Mutta koko virtuaalihevostelun idea tuntuu menevän enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että kun hevosella on nimi, sukutaulu, säkäkorkeus, ehkäpä joku pääkuva tai rakennekuva (tietysti kantakirjausta varten), hyvässä lykyssä jopa liikekuva ja kisakalenteri / ominaisuuspisteet, niin juu, tämä on hyvä, tämän eteen on nähty _paljon_vaivaa_ ja se pitää palkita laatiksissa ja sitä pitää rakastaa.
Mihin katosi kirjoittamisen riemu? Mihin katosi se ilo, jonka saa hevosen persoonan kehittämisestä, siihen tutustumisesta? Mihin katosi kehittyminen kirjoittajana, kun tuli luotua tylsääkin tylsempi hevonen ja opittua, ettei enää tätä? Ajanpuutteeseenko? Mikä kiire kaikilla nykyään on? Ei joka päivä tarvitse kirjoittaa hevosta valmiiksi, ei joka päivä tarvitse kirjoittaa yhtään mitään. Ei hevosia ole pakko saada laatikseen joka kuukausi sitä kolmea. Pitkäjänteisyyttä huudellaan paljon virtuaalimaailmassa, mutta jotenkin se tuntuu koskevan vain kasvatustyötä tai sitä, kauanko talli on ollut pystyssä. Pitkäjänteinen kirjoitustyö tuntuu hukkuneen vain YLA:n arvostuslistalle ja kenties tarinapainotteisiin pikkutalleihin.
Miksi, oi miksi ruikutatte harrastustavasta, jonka olette valinneet? Jos haluat hankkia yli 100 hevosta ja palkita ne laatiksissa, älä valita siitä, miten paljon siihen menee aikaa ja vaivaa. Tiesit sen etukäteen. Ja joo joo, argumentti "no harvemmin palkitsematon kelpaa muille jalostukseen" on kulunut ja typerä. Harrasta sitten itsellesi! Ehkä se on hitaampaa, kun pitää itse kasvattaa, mutta virtuaalimaailmassa voi olla mukana muutenkin. Onhan noita päivää, heipodei jne jne topikkeja ollut maailman sivu, mene ja tutustu ihmisiin! Jokainen valitsee harrastustapansa itse ja hei, mikä kivointa, kukaan ei pakota pysymään vanhassa huonossa mallissa maailman sivu. Voit vaikkapa vähentää hevosiasi ja alkaa kirjoittaa tekstejä niille, tai sitten voit jatkaa hevostesi kanssa, joille et kirjoita tekstejä ja hyväksyä sen huonomman laatuarvostelupalkinnon. Miksi, oi miksi Luciferin kusipäisen kaksoisveljen nimeen miksi niiden kaikkien pitäisi saada ykkönen?
Sitä paitsi itse ainakin käytän mieluummin jalostukseen hevosta, jolla on persoonallisuus (kisoja myös, koska hevosemme tähtäävät niihin samperin laatiksiin) kuin hevosta, joka on palkittu ties missä kissanristiäisissä, mutta jolla ei ole mitään persoonallisuutta, joka on vain kasa allekain lueteltuja tietoja. Jälkeläinen on mahtavaa luoda vanhempiensa pohjalta, ottaa väri, säkä, kapasiteetti ja kyllä, myös sitä luonnetta, jonka voisi kirjoittaa millaiseksi hyvänsä. Silti se on hauskempaa kirjoittaa edes jokseenkin vanhempien pohjalta, paitsi toki jos vanhemmat ovat kuolettavan tylsiä. Sepä tässä juuri niin hauskaa onkin, saan kirjoittaa hevoselle mitä haluan, käyttää sitä kuuluisaa mielikuvitusta ja näin.
Niin että taidanpa tästä avata taas yhden hevosen ja kirjoittaa sille hävyttömän pitkän luonteen laatistuomarien iloksi, jotka ovat vapaaehtoisesti lukemassa niitä tekstejä.
lauantai 29. marraskuuta 2014
tiistai 21. lokakuuta 2014
Mutta kun omaottamat kuvat..!
Jatkoa edelliseen. Tätä tuli jo sivuttua siinä postauksessa, mutta edelleen ottaa niin pahasti aivonystyrään, että omistan tälle ihan oman postauksensa. Omakirjoittamien lisäpisteiden vasta-argumentiksi on otettu jostain helvetin syystä omaottamat kuvat, että pitäisihän sitten niistä tai omakisaamista kisoistakin saada lisäpisteitä ja viki viki olen pyhimys ja teen kaiken itse. Kiinnosti, ei kiinnostanut, menkää pois.
Tartun nyt vain tuohon vikinäargumenttiin, että "sitten pitäisi periaatteessa omaottamista kuvistakin saada paremmat pisteet!". Omakisaamista kisoista juu ehkä, kun kerran omakirjoittamat tekstit ovat paljon arvokkaampia, miksi eivät sitten kisatkin. Mutta kuka tosissaan vertaa kuvia kisoihin tai teksteihin, tai vetää sitä keskusteluun, edes silloin kun ei ole tosissaan? Miksi.
Joka ikisellä virtuaalihevostelijalla on mahdollisuus kirjoittaa itse tekstit ja kilpailla kisat itse. Jokaisella virtuaalihevostelijalla on käytössään tietokone ja internet, kun tätä kerran pääsee harrastamaan. Hyvä, tässä on jo edellytykset kirjoittaa tekstit, koska tietokoneessa on näppäimistö. Kukaan tuskin asiakseen harrastaa tabletilla ja tabletillakin voi kirjoittaa tekstejä (meille on kirjoitettu useampi valmennus tabletilla), joten siihenkään on turha vedota. Jokaisella virtuaalihevostelijalla myös on sähköposti tai jokaisella on ainakin mahdollisuus tehdä se. Sähköpostia tarvitaan melkein kaikkeen yhteydenpitoon. Tässä on edellytykset lähettää kisaosallistumisia eteenpäin eli kilpailla.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta ottaa kuvia. Jotkut eivät omista kameraa ollenkaan, kännykässäkään ei sellaista välttämättä ole. Esimerkiksi nuorilla harrastajilla ei välttämättä ole kameraa eivätkä he saa perheen mahdollista kameraa käyttöönsä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä kuvaamaan, jos ei ole kulkuyhteyksiä, ei autoa tai ovat niin nuoria, etteivät vanhemmat päästä. Kaikissa paikoissa ei ole hevostapahtumia ja lähellä ei välttämättä ole tallia, jossa voisi käydä. Jotkut eivät yksinkertaisesti voi kuvata.
"Tää oli vaan esimerkki, miten tyhmää on antaa omatekemistä jutuista lisäpisteitä!!" Niin no, joku otti esille, että on isompi vaiva lähteä kuvaamaan kuin kirjoittaa. Meneehän siihen juu enemmän aikaa, kun pitää lähteä kisa-/näyttelypaikalle, kökkiä siellä päivä ja vielä käydä läpi sekä muokata kuvia. Mutta jos se on niin kamala vaiva, jättää sitten menemättä! Itselleni kuvaaminen on todella kiva harrastus, ja vaikka välillä miettii mitä järkeä on lähteä ennen kuutta ajamaan kolmen tunnin matka kantakirjaustilaisuuteen, on päivän lopussa aina mukava olo kun kuvia on taas muutama tuhat. Tekstien kirjoittaminen on ajoittain vaivalloista pakkopullaa, joten tekstit ovat vaivalloisempia.
No, raivotkoon oman sädekehän kiillottelu aikansa. Toivottavasti itse kirjoitetuista teksteistä saa jatkossakin jotain tunnustusta, vaikka nykyinen malli tuntuukin hieman liioitellulta (kaksi kertaa niin paljon pisteitä omista teksteistä kuin muiden).
Tartun nyt vain tuohon vikinäargumenttiin, että "sitten pitäisi periaatteessa omaottamista kuvistakin saada paremmat pisteet!". Omakisaamista kisoista juu ehkä, kun kerran omakirjoittamat tekstit ovat paljon arvokkaampia, miksi eivät sitten kisatkin. Mutta kuka tosissaan vertaa kuvia kisoihin tai teksteihin, tai vetää sitä keskusteluun, edes silloin kun ei ole tosissaan? Miksi.
Joka ikisellä virtuaalihevostelijalla on mahdollisuus kirjoittaa itse tekstit ja kilpailla kisat itse. Jokaisella virtuaalihevostelijalla on käytössään tietokone ja internet, kun tätä kerran pääsee harrastamaan. Hyvä, tässä on jo edellytykset kirjoittaa tekstit, koska tietokoneessa on näppäimistö. Kukaan tuskin asiakseen harrastaa tabletilla ja tabletillakin voi kirjoittaa tekstejä (meille on kirjoitettu useampi valmennus tabletilla), joten siihenkään on turha vedota. Jokaisella virtuaalihevostelijalla myös on sähköposti tai jokaisella on ainakin mahdollisuus tehdä se. Sähköpostia tarvitaan melkein kaikkeen yhteydenpitoon. Tässä on edellytykset lähettää kisaosallistumisia eteenpäin eli kilpailla.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta ottaa kuvia. Jotkut eivät omista kameraa ollenkaan, kännykässäkään ei sellaista välttämättä ole. Esimerkiksi nuorilla harrastajilla ei välttämättä ole kameraa eivätkä he saa perheen mahdollista kameraa käyttöönsä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä kuvaamaan, jos ei ole kulkuyhteyksiä, ei autoa tai ovat niin nuoria, etteivät vanhemmat päästä. Kaikissa paikoissa ei ole hevostapahtumia ja lähellä ei välttämättä ole tallia, jossa voisi käydä. Jotkut eivät yksinkertaisesti voi kuvata.
"Tää oli vaan esimerkki, miten tyhmää on antaa omatekemistä jutuista lisäpisteitä!!" Niin no, joku otti esille, että on isompi vaiva lähteä kuvaamaan kuin kirjoittaa. Meneehän siihen juu enemmän aikaa, kun pitää lähteä kisa-/näyttelypaikalle, kökkiä siellä päivä ja vielä käydä läpi sekä muokata kuvia. Mutta jos se on niin kamala vaiva, jättää sitten menemättä! Itselleni kuvaaminen on todella kiva harrastus, ja vaikka välillä miettii mitä järkeä on lähteä ennen kuutta ajamaan kolmen tunnin matka kantakirjaustilaisuuteen, on päivän lopussa aina mukava olo kun kuvia on taas muutama tuhat. Tekstien kirjoittaminen on ajoittain vaivalloista pakkopullaa, joten tekstit ovat vaivalloisempia.
No, raivotkoon oman sädekehän kiillottelu aikansa. Toivottavasti itse kirjoitetuista teksteistä saa jatkossakin jotain tunnustusta, vaikka nykyinen malli tuntuukin hieman liioitellulta (kaksi kertaa niin paljon pisteitä omista teksteistä kuin muiden).
maanantai 20. lokakuuta 2014
Orin omistajan oikeudet ja niiden puute
Nousipa tässä mieleeni päivänä muutamana ikivanha kaaos ht.netissä aiheesta "susirajalaiset ovat vittumaisia paskoja kun eväävät astutuksen, vaikka jälkeläisen sivuja ei ole heille lähetetty" eli suomeksi sanottuna "orin omistajalla ei ole oikeuksia varsaan". Ja koska olen kyllästynyt valittamaan laatuarvosteluista ja siitä, miten laiskoja ihmiset ovat, valitan tästä.
Virtuaalimaailmassa orin omistajaa arvostetaan aivan liian vähän. Em. asiasta nousi ht.netissä hirvittävä haloo, ja tämä kaikki vain siksi, että varsan omistaja esitteli varsan sivuja mm. tekstinäyttönä, vaikka meille asti sivuja ei oltu lähetetty missään kohtaa. Yksi kommenteista oli sisällöltään: "olisitte tyytyväisiä, kun ylipäätään saitte sivut jostain!".
No, emmepä ole. Miksi orin omistajan pitäisi tyytyä siihen? Miksi ei saa vaatia sellaista yksinkertaista pikkuasiaa, kuin että orin jälkeläisen sivut lähetetään tarkastettavaksi myös orin omistajalle ennen niiden julkaisua? Pääasiassahan kasvattajalla on sananvalta siihen, onko hevosessa jotain vialla, mutta myös orin omistajalla voi olla sanottavaa. Esimerkiksi orin suku on merkitty väärin, syntymäaika menee orin ikääntymisen kannalta pyllylleen... toki, orin kannalta harvempi asia yleensä voi olla pielessä kuin tamman kannalta, mutta näitä on.
IRL varsaa ei saa rekisteriin orin jälkeläisenä, jos maksuja ja paperisotaa ei ole hoidettu asiallisesti. Oletetaanpa siis, että varsamaksu (= URL varsan sivut) on jäänyt maksamatta (= URL sivut lähettämättä myös orin omistajalle).
Ja näin on kasvattajalla kätösissään reksiteröimätön lapsukainen, josta ei ole iloa ollenkaan - kukapa ostaisi rekisteröimättömän varsan, paitsi ehkä teini-ikäinen omasta pollesta takapihalle haaveileva likka.
Joopa joo, ottaa ihan oikeasti päähän tällä kertaa tämä asia sen sijaan, että siitä olisi vain kiva rustata provosoitunut teksti. Orin omistajalla on ihan yhtä lailla oikeuksia kuin kasvattajalla tai varsan omistajalla. Se, että sivut pitää hyväksyttää molempien vanhempien omistajilla ei ole iso risti. Etenkin, jos se on ainoa vaatimus orin jälkeläiselle.
Itseltänikin, ja meiltä Susirajasta löytyy useampi ori, jotka eivät ole yleisesti tarjolla jalostukseen. Nämä siksi, koska niiden linjat ovat meille tärkeitä ja haluamme valvoa, että varsat menevät "laadukkaille" omistajille, että nimet menevät yksiin mietelmiemme kanssa (yleensä varsa nimessä ei saa esiintyä tiettyä sanaa ainakaan tietyssä kohdassa) ja yleisesti varsoja. Nämä orit ovat meille erityisen tärkeitä ja siksi myös niiden jälkeläiset ovat tarkan valvonnan alaisina. Jälkeläismäärät eivät meille myöskään ole se ja sama, vaikka IRL orilla voikin helposti olla useampi sata jälkeläistä ja useampi jälkeläinen takaa paremmin suvun jatkuvuuden. Siitä huolimatta.
Minä vaadin orin omistajalle oikeudet. Jos jonkun mielestä on ok, että löytää ihan uuden varsan hevosen rekisterisivulta, niin sehän on mukavaa. Koettakaa kuitenkin ymmärtää, että jotkut haluavat myös orien jälkeläisten pysyvän lapasessaan, älkääkä tulko heille aukomaan "olisitte tyytyväisiä viki viki!!!".
Virtuaalimaailmassa orin omistajaa arvostetaan aivan liian vähän. Em. asiasta nousi ht.netissä hirvittävä haloo, ja tämä kaikki vain siksi, että varsan omistaja esitteli varsan sivuja mm. tekstinäyttönä, vaikka meille asti sivuja ei oltu lähetetty missään kohtaa. Yksi kommenteista oli sisällöltään: "olisitte tyytyväisiä, kun ylipäätään saitte sivut jostain!".
No, emmepä ole. Miksi orin omistajan pitäisi tyytyä siihen? Miksi ei saa vaatia sellaista yksinkertaista pikkuasiaa, kuin että orin jälkeläisen sivut lähetetään tarkastettavaksi myös orin omistajalle ennen niiden julkaisua? Pääasiassahan kasvattajalla on sananvalta siihen, onko hevosessa jotain vialla, mutta myös orin omistajalla voi olla sanottavaa. Esimerkiksi orin suku on merkitty väärin, syntymäaika menee orin ikääntymisen kannalta pyllylleen... toki, orin kannalta harvempi asia yleensä voi olla pielessä kuin tamman kannalta, mutta näitä on.
IRL varsaa ei saa rekisteriin orin jälkeläisenä, jos maksuja ja paperisotaa ei ole hoidettu asiallisesti. Oletetaanpa siis, että varsamaksu (= URL varsan sivut) on jäänyt maksamatta (= URL sivut lähettämättä myös orin omistajalle).
Ja näin on kasvattajalla kätösissään reksiteröimätön lapsukainen, josta ei ole iloa ollenkaan - kukapa ostaisi rekisteröimättömän varsan, paitsi ehkä teini-ikäinen omasta pollesta takapihalle haaveileva likka.
Joopa joo, ottaa ihan oikeasti päähän tällä kertaa tämä asia sen sijaan, että siitä olisi vain kiva rustata provosoitunut teksti. Orin omistajalla on ihan yhtä lailla oikeuksia kuin kasvattajalla tai varsan omistajalla. Se, että sivut pitää hyväksyttää molempien vanhempien omistajilla ei ole iso risti. Etenkin, jos se on ainoa vaatimus orin jälkeläiselle.
Itseltänikin, ja meiltä Susirajasta löytyy useampi ori, jotka eivät ole yleisesti tarjolla jalostukseen. Nämä siksi, koska niiden linjat ovat meille tärkeitä ja haluamme valvoa, että varsat menevät "laadukkaille" omistajille, että nimet menevät yksiin mietelmiemme kanssa (yleensä varsa nimessä ei saa esiintyä tiettyä sanaa ainakaan tietyssä kohdassa) ja yleisesti varsoja. Nämä orit ovat meille erityisen tärkeitä ja siksi myös niiden jälkeläiset ovat tarkan valvonnan alaisina. Jälkeläismäärät eivät meille myöskään ole se ja sama, vaikka IRL orilla voikin helposti olla useampi sata jälkeläistä ja useampi jälkeläinen takaa paremmin suvun jatkuvuuden. Siitä huolimatta.
Minä vaadin orin omistajalle oikeudet. Jos jonkun mielestä on ok, että löytää ihan uuden varsan hevosen rekisterisivulta, niin sehän on mukavaa. Koettakaa kuitenkin ymmärtää, että jotkut haluavat myös orien jälkeläisten pysyvän lapasessaan, älkääkä tulko heille aukomaan "olisitte tyytyväisiä viki viki!!!".
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Lisäpistevininää (laatuarvostelut)
- Luonnekuvaus:
- Vähintään 250 sanaa
- Omistajan kirjoittama max. 5p.
- Muu kuin omistajan kirjoittama max. 3p.
- Luonteessa huomioidaan myös hevosen sopivuutta käyttötarkoitukseensa.
- Päiväkirjamerkinnät/valmennukset (lyhyet)
- Vähintään 100 sanaa
- Omistajan kirjoittama +2p.
- Muu kuin omistajan kirjoittama +1p.
- Päiväkirjamerkinnät/valmennukset (pitkät)
- Vähintään 200 sanaa
- Omistajan kirjoittama +4p.
- Muu kuin omistajan kirjoittama +2p.
- Päiväkirjamerkinnät/valmennukset (erittäin pitkät)
- Vähintään 450 sanaa
- Omistajan kirjoittama +5p.
- Muu kuin omistajan kirjoittama +2,5p.
ERJ, KRJ, KERJ ja VVJ uusi lisäpisteytys siis, lisäpisteitä voi tulla 15. Ao. vastaus on suora kopio eräästä ht.net viestistämme, mutta koska se sisältää kaiken tarvittavan, lätkin sen tänne.
Se, että omistajan kirjoittamat tekstit ovat olevinaan niin paljon arvokkaampia ei meistäkään ole kovin järkevää, etenkin kun sen valvominen on vaikeaa. Lisäksi on varmasti palkan maksajakin nähnyt vaivaa kirjoittamiseen ja sitä pitäisi arvostaa.
Tekstejä ei kuitenkaan ainakaan meidän mielestämme pidä kirjoittaa mitenkään huisin paljoa. Neljällä 200 sanan pk merkinnällä saa jo 16 pistettä, eli pisteitä jää ylikin. 200 sanaa ei ole vaikeaa saavuttaa kertomalla esimerkiksi ensin hevosen kuulumisia (on kisattu ja mennyt hyvin, varsatilanne on tämä ja tämä), sitten kertomalla päivän treenistä (tehtiin sitä ja tätä, sitten tätä ja sitä, meni niin ja näin) tai vaikka pelkästään tulevaisuudensuunnitelmia (kisataan vielä, on suunniteltu varsoja, on kisaeläkkeellä). Sekaan voi keksiä esimerkiksi ell-käyntejä, sairauksia (lievä ähky tai selkäjumi eivät paljoa käyttöön vaikuta, ei sen hevosen kuolemansairas tarvihe oll), kengityksiä tai kengän irti polkemisia, karkureissua... Tamma voi olla vaikka hankalasti tiinehtyvä, siitäkin voi kirjoittaa useamman merkinnän kun "tamma X siemennettiin eikä se taaskaan ole kantavana, voi huoh".
On myös valitettu luonnerajasta, voi huhhuijaa... 250 sanaa ei ole paljoa luonteeseen, meillä lyhinkin luonne taisi olla reilut 400 sanaa ja se on melko lailla minimi, jossa tulee ilmi tarpeellinen. Elävästi kirjoitettuna. Jos ei meinaa saada 200 sanaa kasaan, voi hetken tarkastella tekstiään: onko kaikki ilmaistu kovin kliinisesti - mallia "Äpyliina on kiltti hevonen. Toimii ratsastaessa kuten ratsastaja pyytää." - vai voisiko tekstiä hieman elävöittää ja saada näin lisää sanoja aikaan - "Äpyliinä on mitä kiltein hevonen, oikea kullanmuru. Se toimii ratsastaessa juuri, kuten siltä pyytää ja siksipä moni siitä pitääkin."
Miksi hevosilla pitäisi olla kiire laatuarvosteluun? Jos hevosia on paljon, niille voi kirjoitella tekstejä pikkuhiljaa silloin, kun sattuu olemaan sellainen fiilis. Itse luodusta kiireestä saa syyttää vain itseään. Tai sitten voi olla kirjoittamatta tekstejä, ottaa huonommat pisteet ja olla tavoittelematta sitä ykköstä. Ja etenkin, kun sen ykkösen voi saada myös ilman lisäpisteitä. Jos on pakko saada täydet lisäpisteet ja hevonen X ajan päästä laatikseen, se on vain oma päätös - kukaan ei pakota siihen.
Jos hevoset eivät ilman laatuarvostelupalkintoja kelpaa muille, niin siinä tapauksessa olkoon kelpaamatta. Mikäli oikeasti harrastaa itsensä vuoksi, pitäisi hevosen olla mieleinen ja hyvä silloin, kun se kelpaa itselle, laatuarvostelupalkintoja, suosiota tai menestystä eli ei. Hevosta ei onneksi ole mikään pakko viedä laatuarvosteluun ja mielestämme se laatuarvostelupalkintojen määrä on vähän väärä asteikko määritellä hevosen arvo tai pidettävyys. Toki ne kertovat usein panostuksesta ja saavat nostaa hevosen arvoa, mutta jos ne ovat ainoa mittari, kannattaa ehkä miettiä omat mittarinsa uudelleen.
Me nyt ehkä emme ole myöskään kaikkein objektiivisimpia ihmisiä tätä arvioimaan, koska tekstin tuottaminen on meille sujuvaa eikä pituus (virkkeiden / sanamäärien / ihansamaminkä mukaan laskettuna) ole koskaan tuottanut ongelmia. Lisäksi se on meille rento harrastus - jos tekstin tuotto ei hetkeen maistu, sitä ei kirjoiteta eikä asiasta oteta minkäännäköisiä paineita. Pari kuukautta laatiksia saattaa jäädä välistä, mitä sitten? Niitä tilaisuuksia tulee ja menee, hevoset eivät kuole satunnaisella ikääntymisellä ennen kuin niille päätämme nakata napin otsalohkoon.
Itsekisatut ja -muotoonlaitetut kisat ovat mielestämme arvostettavampia kuin muiden hoitamat samat, mutta tätäkin nyt on mahdotonta valvoa. Sitä paitsi jos joku kokee, että hänen juttunsa on tekstin kirjoittaminen eikä muotoonlaittaminen, miksi hän ei saisi nähdä hevosensa eteen vaivaa maksamalla muotoonlaitoista. Niiden eteen on joka tapauksessa nähty vaivaa, ei ehkä muotoonlaittamalla, mutta on kuitenkin.
Kuvien tähän keskusteluun vetäminen taas on puhdasta idiotismia, kaikilla kun ei ole kameraa, mahdollisuutta hankkia kameraa tai lähteä kuvaamaan. Entäpä harvinaiset rodut, joita ei välttämättä Suomessa ole ollenkaan (eikä välttämättä juuri ulkomaillakaan)? Kaikilla tätä harrastavilla on kuitenkin mahdollisuus kirjoittaa, lähettää se kisaosallistumissähköposti ja laittaa sijoituksia muotoon.
Jos valtaosa harrastajista kokee nykyiset tekstien pituusrajat turhan tiukiksi ja vaikeuksi saavuttaa, lienee niiden tarkistuttaminen paikallaan. Se, että muutaman ihmiset mielestä nykyiset rajat ovat OK ja loppujen mielestä ne ovat perseestä ja liian tiukat, ei palvele kuin niitä muutamaa. Rajojen pitäisi olla sellaiset, että töitä joutuu kyllä tekemään, muttei itkun ja vitutuksen kanssa. Kuten täällä päin sanotaan hinnoittelusta; hinta on väärä, jos asiakas nauraa ja maksaa tai jättää kokonaan maksamatta, ja oikea silloin, kun asiakas irvistää ja maksaa.
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Pitkä- ja vanhasukuiset
Joo-o, olenpas taas jaksanut olla aktiivinen. En vain jaksa raivostua ihan kaikesta tarpeeksi kirjoittaakseni, koska onhan se elämä silloin vaikeaa.
Tämä nyt kuitenkin kimmoitti jälleen aiheen. Lyhyt- ja pitkäsukuiset, vanha- ja uusilinjaiset, niiden vastakkainasettelu. Ihan ensimmäisenä pointtina, miksi ne pitää laittaa vastakkain? Laitettaisiinko ne ensin vierekkäin. Näin, nyt on hyvä. Sitten asiaan, eli siihen, koituvatko uudet linjat vanhojen kohtaloksi ja miksi uudet (tai vanhatkaan) harrastajat eivät halua ostaa pitkäsukuisia.
Heti ensimmäisenä täräytän pöytään, etten todellakaan ymmärrä, miksi jotain linjaa pitäisi arvostaa vain sen vanhuuden vuoksi. Minulta löytyy muistaakseni kolme kopukkaa, joiden vanhin sukulainen on vuodelta 2001 tai jotain sellaista. Ja en jaksa kiinnostua siitä asiasta sitten sen enempää, hieno homma, jatketaan elämää. Se, että joku, joka on löytänyt virtuaalimaailman ennen minua ei mielestäni riitä syyksi arvostaa silloin syntynyttä hevosta. Uudet harrastajat eivät tiedä näistä hevosista mitään, ja täysin tuntematonta on paha arvostaa - enpä minäkään kusipäämummoa kunnioita vain siksi, että mummo on 90-vuotias. Kusipää on kusipää. Mihis tämä oli taas menossa.
Hevosen arvo määräytyy sen mukaan, mitä haetaan. Joku hakee vanhaa linjaa, silloin 2001 syntynyt hevonen on todella arvokas. Joku hakee kilpaillutta meriittihomoa, silloin KRJ-I, ERJ-I, DSK-I, XZY-I, ÄGÄPÖR-I -palkittu kopukka varmasti vie voiton, oli syntymäaika mikä tahansa. Joku haluaa uutta verta, silloin 2014 tuotu evm-sukuinen on todennäköinen valinta. Jos se 2002 syntynyt hevonen ei ole tehnyt yhtään mitään, ehkä muutaman varsan, se on tallilla, jonka nimi on tuttu, mutta muuten täysin etäinen (Kuujärvi, Ninitra, Raadelma...), en näe syytä arvostaa sitä. On tosin minullakin tietty vanhasukuisuuden ihailu itsellänikin, sillä jos sukutauluun Kirveltäjän hevosia eksyy niin omnomnom.
Itse asiassa Sirpa ilmaisi tämän ajatuksen tuolla topikissa niin hienosti, että lyön sen tähän. Saatte lukea mielipiteeni vähän paremmin kirjoitetussa muodossa:
"Lisäksi moni tuore harrastaja ei vain ymmärrä, mitä hienoa on esimerkiksi Altéssa tai Liinun tai Greymaskin hevosissa. Niillä ei ole enää kuvia tallessa, niillä ei ole kisoja, niillä ei ole luonnetta, niillä ei ole aina sukuakaan, niillä ei ole laatuarvostelupalkintoja, niillä ei ole mitään niistä asioista, joita nykyisin virtuaalihevosilla arvostetaan. Ihan ymmärrettävää, ettei tällaista hevosta haluta sukutauluun ihan välttämättä. Se, että jokin hevonen on vanha nimi, ei sano näille tuoreemmille harrastajille ehkä mitään eivätkä he ehkä arvosta sitä sen pelkän vanhuuden takia. Miksi arvostaisivatkaan, eihän joku Alté sano yhtään mitään viime vuonna aloittaneelle puoliverikasvattajalle (totta puhuen itsekään en ole koskaan "tuntenut" Altéa kun se oli elossa, olenpahan vain joutunut Virginian propagandan uhriksi ja kuvittelen arvostavani esimerkiksi sitä)."
- Sirpa
Koituuko lyhytsukuisten ihannointi sitten vanhojen linjojen kohtaloksi? Se jää nähtäväksi. Virtuaalimaailmaan tulee varmasti jossain kohtaa murrosvaihe ikäpolvien välille, kun vanhat harrastajat katoavat keski-ikään ja uudet harrastajat saapuvat tilalle. Se voi olla, että kun harrastajakanta on tietyssä pisteessä vaihtunut melkein tyyten (toki tässä ei mitään saumatonta vaihdosta tapahdu, että NYT 1990-2000 syntyneet lopettavat ja 2000-2010 syntyneet aloittavat), ne vanhasukuiset häviävät virtuaalimaailmasta käytännössä kokonaan. Onko joku silloin itkemässä sen perään? Tuskinpa. Historiaa on kadonnut ja katoaa oikeassa elämässäkin, miksi virtuaalimaailma olisi siihen poikkeus?
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että epätasaisia sukuja pelätään aivan liikaa. Tykkään itse käyttää kolmanteen-neljänteen polveen asti samanmittaisella suvulla varustettua kuksimiskaveria, kun niitä on vielä suhteellisen helppo löytää. Siitä eteenpäin se on kuitenkin yksi ja hailee, onko suku tasainen eli ei, onko kadonneita hevosia (kunhan varsan sukutaulussa on ensimmäinen ja mielellään toinenkin polvi, kaikki on kaunista) ja niin edelleen. Onpa minulla yksi yksärikin, jonka isä on evm-sukuinen, emä isän puolelta kaksipolvinen ja emän puolelta menee ties minne asti.
Meillä olisi tarkoitus Susirajassa ihan oikeasti lisätä sukulinjoihin oma kädenjälkemme. Se ei ole mikään lyhyt projekti, etenkin kun meille harvemmin kelpaavat muiden hevoset joko nimien tai suppean painotusvalikoiman vuoksi (seuraavaksi aiheenamme lienee suomenhevosten koulupainotteisuus). Emme kuitenkaan halua alkaa heti sekoittaa omiin linjoihimme muiden verta, vaan paiskoa hartiavoimin töitä kunnes muutaman - tai vähän useamman - vuoden kuluttua voimme katsella omaa kymmenpolvista Säkkivuosikertaamme ja kehuskella, kuinka aloitimme sen linjan rakentamista jo vuonna 2013.
Todella sekavaa tekstiä tälle iltaa/yötä. Aivan sama. Pointtini oli se, että on täysin absurdia odottaa etenkään uusien harrastajien innostuvan vanhasukuisista vain niiden vanhuuden vuoksi. Joku varmasti innostuu, jotain toista ei kiinnosta paskan vertaa.
Ai niin, ja pitääpähän päästä taas sanomaan, kun jälleen on nostettu esiin se, miksi tuodaan evm-sukuisia kun ei tykätä kirjoittaa sukuselvityksiä. Jotkut tykkäävät, muistetaan se.
Tämä nyt kuitenkin kimmoitti jälleen aiheen. Lyhyt- ja pitkäsukuiset, vanha- ja uusilinjaiset, niiden vastakkainasettelu. Ihan ensimmäisenä pointtina, miksi ne pitää laittaa vastakkain? Laitettaisiinko ne ensin vierekkäin. Näin, nyt on hyvä. Sitten asiaan, eli siihen, koituvatko uudet linjat vanhojen kohtaloksi ja miksi uudet (tai vanhatkaan) harrastajat eivät halua ostaa pitkäsukuisia.
Heti ensimmäisenä täräytän pöytään, etten todellakaan ymmärrä, miksi jotain linjaa pitäisi arvostaa vain sen vanhuuden vuoksi. Minulta löytyy muistaakseni kolme kopukkaa, joiden vanhin sukulainen on vuodelta 2001 tai jotain sellaista. Ja en jaksa kiinnostua siitä asiasta sitten sen enempää, hieno homma, jatketaan elämää. Se, että joku, joka on löytänyt virtuaalimaailman ennen minua ei mielestäni riitä syyksi arvostaa silloin syntynyttä hevosta. Uudet harrastajat eivät tiedä näistä hevosista mitään, ja täysin tuntematonta on paha arvostaa - enpä minäkään kusipäämummoa kunnioita vain siksi, että mummo on 90-vuotias. Kusipää on kusipää. Mihis tämä oli taas menossa.
Hevosen arvo määräytyy sen mukaan, mitä haetaan. Joku hakee vanhaa linjaa, silloin 2001 syntynyt hevonen on todella arvokas. Joku hakee kilpaillutta meriittihomoa, silloin KRJ-I, ERJ-I, DSK-I, XZY-I, ÄGÄPÖR-I -palkittu kopukka varmasti vie voiton, oli syntymäaika mikä tahansa. Joku haluaa uutta verta, silloin 2014 tuotu evm-sukuinen on todennäköinen valinta. Jos se 2002 syntynyt hevonen ei ole tehnyt yhtään mitään, ehkä muutaman varsan, se on tallilla, jonka nimi on tuttu, mutta muuten täysin etäinen (Kuujärvi, Ninitra, Raadelma...), en näe syytä arvostaa sitä. On tosin minullakin tietty vanhasukuisuuden ihailu itsellänikin, sillä jos sukutauluun Kirveltäjän hevosia eksyy niin omnomnom.
Itse asiassa Sirpa ilmaisi tämän ajatuksen tuolla topikissa niin hienosti, että lyön sen tähän. Saatte lukea mielipiteeni vähän paremmin kirjoitetussa muodossa:
"Lisäksi moni tuore harrastaja ei vain ymmärrä, mitä hienoa on esimerkiksi Altéssa tai Liinun tai Greymaskin hevosissa. Niillä ei ole enää kuvia tallessa, niillä ei ole kisoja, niillä ei ole luonnetta, niillä ei ole aina sukuakaan, niillä ei ole laatuarvostelupalkintoja, niillä ei ole mitään niistä asioista, joita nykyisin virtuaalihevosilla arvostetaan. Ihan ymmärrettävää, ettei tällaista hevosta haluta sukutauluun ihan välttämättä. Se, että jokin hevonen on vanha nimi, ei sano näille tuoreemmille harrastajille ehkä mitään eivätkä he ehkä arvosta sitä sen pelkän vanhuuden takia. Miksi arvostaisivatkaan, eihän joku Alté sano yhtään mitään viime vuonna aloittaneelle puoliverikasvattajalle (totta puhuen itsekään en ole koskaan "tuntenut" Altéa kun se oli elossa, olenpahan vain joutunut Virginian propagandan uhriksi ja kuvittelen arvostavani esimerkiksi sitä)."
- Sirpa
Koituuko lyhytsukuisten ihannointi sitten vanhojen linjojen kohtaloksi? Se jää nähtäväksi. Virtuaalimaailmaan tulee varmasti jossain kohtaa murrosvaihe ikäpolvien välille, kun vanhat harrastajat katoavat keski-ikään ja uudet harrastajat saapuvat tilalle. Se voi olla, että kun harrastajakanta on tietyssä pisteessä vaihtunut melkein tyyten (toki tässä ei mitään saumatonta vaihdosta tapahdu, että NYT 1990-2000 syntyneet lopettavat ja 2000-2010 syntyneet aloittavat), ne vanhasukuiset häviävät virtuaalimaailmasta käytännössä kokonaan. Onko joku silloin itkemässä sen perään? Tuskinpa. Historiaa on kadonnut ja katoaa oikeassa elämässäkin, miksi virtuaalimaailma olisi siihen poikkeus?
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että epätasaisia sukuja pelätään aivan liikaa. Tykkään itse käyttää kolmanteen-neljänteen polveen asti samanmittaisella suvulla varustettua kuksimiskaveria, kun niitä on vielä suhteellisen helppo löytää. Siitä eteenpäin se on kuitenkin yksi ja hailee, onko suku tasainen eli ei, onko kadonneita hevosia (kunhan varsan sukutaulussa on ensimmäinen ja mielellään toinenkin polvi, kaikki on kaunista) ja niin edelleen. Onpa minulla yksi yksärikin, jonka isä on evm-sukuinen, emä isän puolelta kaksipolvinen ja emän puolelta menee ties minne asti.
Meillä olisi tarkoitus Susirajassa ihan oikeasti lisätä sukulinjoihin oma kädenjälkemme. Se ei ole mikään lyhyt projekti, etenkin kun meille harvemmin kelpaavat muiden hevoset joko nimien tai suppean painotusvalikoiman vuoksi (seuraavaksi aiheenamme lienee suomenhevosten koulupainotteisuus). Emme kuitenkaan halua alkaa heti sekoittaa omiin linjoihimme muiden verta, vaan paiskoa hartiavoimin töitä kunnes muutaman - tai vähän useamman - vuoden kuluttua voimme katsella omaa kymmenpolvista Säkkivuosikertaamme ja kehuskella, kuinka aloitimme sen linjan rakentamista jo vuonna 2013.
Todella sekavaa tekstiä tälle iltaa/yötä. Aivan sama. Pointtini oli se, että on täysin absurdia odottaa etenkään uusien harrastajien innostuvan vanhasukuisista vain niiden vanhuuden vuoksi. Joku varmasti innostuu, jotain toista ei kiinnosta paskan vertaa.
Ai niin, ja pitääpähän päästä taas sanomaan, kun jälleen on nostettu esiin se, miksi tuodaan evm-sukuisia kun ei tykätä kirjoittaa sukuselvityksiä. Jotkut tykkäävät, muistetaan se.
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Koulutustasot ja tasottomuus
Asia, jota olen pohtinut jo pitkään. Ja puhutaanko blogin epäaktiivisuudesta? En ole jaksanut. On väsyttänyt. Unohdetaan se siis.
Vaikka en halua takertua tässä mihinkään tiettyyn ryhmään, teen sen silti, koska on pakko. Aina välillä, itse asiassa melko usein, tulee virtuaalimaailmassa vastaan täysin järjettömiä koulutustasoja hevosilla. Erityisesti olen törmännyt tähän englannintäysverisillä, jotka jostain kumman syystä hyppäävät järjestään 150-160cm. Siis ihan oikeasti, montako täykkiä niiden luokkien osallistujalistoilla oikeasti pyörii?
Ongelmahan ei sinänsä ole siitä estekorkeudessa, kyllä täysverinenkin varmasti pääsee 150cm esteen yli ihan sujuvasti jos ponnua ja lihasta löytyy perseestä. Ongelmana on se, ettei täysverisellä ole tarvittavaa teknistä osaamista niille radoille. 150-160cm radat on rakennettu jo sen verran vaikeiksi, ettei täykillä niillä suoriteta. Laukkahevoseksi jalostetulla rodulla ei yksinkertaisesti ole sopivaa laukkaa näille radoille, ei myöskään hyppyä. Niitä ei myöskään näe siellä inttiä tai geepeetä suorittamassa, koska eipä niistä oikein siihenkään ole.
Joo joo, tulkaa vain länkyttämään niistä yksittäistapauksista, kyllähän Jappeloupkin - tulette muuten kuulemaan tätä esimerkkiä paljon, se on hyvä esimerkki suoritushevosesta, jolla ei ole laukkaa - voitti olympialaiset ja niinpoispäin. Kyllä issikallekin voi opettaa Pyhän Yrjön asiat ja se voi tehdä ne kotona ihan hyvin. Kyllä lämppärikin voi hypätä sen 140cm ja itse tiedän suomenpienhevosen jolla on vaikeuksitta hypätty 150cm - ratsastajan kanssa. Se nyt vain on silti fakta, että siellä isoilla esteradoilla hyppäävät puoliveriset ja oikeasti vaikeilla kouluradoilla piruetteja tekevät puoliveriset. Ne on jalostettu tekemään sitä, ne sopivat siihen työhön ja ne nyt vain yksinkertaisesti ovat parempia siinä.
Täykit poimin esimerkiksi koska niiden kanssa olen nähnyt kaikkein eniten tätä. Ponien koulutustaso on yleensä suhteellisen realistinen, samoin puoliveristen - vaikka kyllä naurattaa kun sama hevonen pystyy hyppäämään 160cm ratana ja vetelemään gp:tä kouluaitojen sisällä. Mutta kun ihmisellä on 140cm hyppäävä suomenhevonen ollaan yhtäkkiä flippaamassa ympäri, osan mielestä jo 130cm on liikaa. Kun ottaa huomioon, että on myös ex-ravurisuokkeja hyppäämässä 120cm ratoja puoliverisiä vastaan. Tai ainakin ennen oli, kun suomenhevosellakin uskallettiin suorittaa, mutta eipä taas eksytä sinne.
Täysverinen nyt oli hyvä esimerkki tähän. Mutta ihan yhtä lailla ihmettelen kaikkia muitakin rotuja, jotka vetelevät ongelmitta epärealistisilla koulutustasoilla. Kaikki eivät tietenkään harrasta realistisesti vaan lyövät hevosen kisalistallaan tasolle, jossa on tilaa. Ja siitä vain, pitäkää toki ihmeessä myös siellä jättiluokissa loikkivat täykkinne, ahaltekkinne ja vaikka aasian kanankoipikopukkanne. En aio käyttää näitä omaan jalostukseeni, joten eipä se minun persettäni sen suuremmin kutittele.
Sainpahan taas vain yhden avautumisaiheen lisää. Että tällaista tänään.
Vaikka en halua takertua tässä mihinkään tiettyyn ryhmään, teen sen silti, koska on pakko. Aina välillä, itse asiassa melko usein, tulee virtuaalimaailmassa vastaan täysin järjettömiä koulutustasoja hevosilla. Erityisesti olen törmännyt tähän englannintäysverisillä, jotka jostain kumman syystä hyppäävät järjestään 150-160cm. Siis ihan oikeasti, montako täykkiä niiden luokkien osallistujalistoilla oikeasti pyörii?
Ongelmahan ei sinänsä ole siitä estekorkeudessa, kyllä täysverinenkin varmasti pääsee 150cm esteen yli ihan sujuvasti jos ponnua ja lihasta löytyy perseestä. Ongelmana on se, ettei täysverisellä ole tarvittavaa teknistä osaamista niille radoille. 150-160cm radat on rakennettu jo sen verran vaikeiksi, ettei täykillä niillä suoriteta. Laukkahevoseksi jalostetulla rodulla ei yksinkertaisesti ole sopivaa laukkaa näille radoille, ei myöskään hyppyä. Niitä ei myöskään näe siellä inttiä tai geepeetä suorittamassa, koska eipä niistä oikein siihenkään ole.
Joo joo, tulkaa vain länkyttämään niistä yksittäistapauksista, kyllähän Jappeloupkin - tulette muuten kuulemaan tätä esimerkkiä paljon, se on hyvä esimerkki suoritushevosesta, jolla ei ole laukkaa - voitti olympialaiset ja niinpoispäin. Kyllä issikallekin voi opettaa Pyhän Yrjön asiat ja se voi tehdä ne kotona ihan hyvin. Kyllä lämppärikin voi hypätä sen 140cm ja itse tiedän suomenpienhevosen jolla on vaikeuksitta hypätty 150cm - ratsastajan kanssa. Se nyt vain on silti fakta, että siellä isoilla esteradoilla hyppäävät puoliveriset ja oikeasti vaikeilla kouluradoilla piruetteja tekevät puoliveriset. Ne on jalostettu tekemään sitä, ne sopivat siihen työhön ja ne nyt vain yksinkertaisesti ovat parempia siinä.
Täykit poimin esimerkiksi koska niiden kanssa olen nähnyt kaikkein eniten tätä. Ponien koulutustaso on yleensä suhteellisen realistinen, samoin puoliveristen - vaikka kyllä naurattaa kun sama hevonen pystyy hyppäämään 160cm ratana ja vetelemään gp:tä kouluaitojen sisällä. Mutta kun ihmisellä on 140cm hyppäävä suomenhevonen ollaan yhtäkkiä flippaamassa ympäri, osan mielestä jo 130cm on liikaa. Kun ottaa huomioon, että on myös ex-ravurisuokkeja hyppäämässä 120cm ratoja puoliverisiä vastaan. Tai ainakin ennen oli, kun suomenhevosellakin uskallettiin suorittaa, mutta eipä taas eksytä sinne.
Täysverinen nyt oli hyvä esimerkki tähän. Mutta ihan yhtä lailla ihmettelen kaikkia muitakin rotuja, jotka vetelevät ongelmitta epärealistisilla koulutustasoilla. Kaikki eivät tietenkään harrasta realistisesti vaan lyövät hevosen kisalistallaan tasolle, jossa on tilaa. Ja siitä vain, pitäkää toki ihmeessä myös siellä jättiluokissa loikkivat täykkinne, ahaltekkinne ja vaikka aasian kanankoipikopukkanne. En aio käyttää näitä omaan jalostukseeni, joten eipä se minun persettäni sen suuremmin kutittele.
Sainpahan taas vain yhden avautumisaiheen lisää. Että tällaista tänään.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Hevosen suvusta, jälleen
Mistä tämä kaikki lähti.
"1. Tämä on virtuaalimaailma ja hevoset EIVÄT PERIYTÄ MITÄÄN muuta kuin ne nimet suvussa, joten on turha kenenkään perustella sitä millään perimähommilla tms. se selitys ei vaan kertakaikkiaan toimi virtuaalimaailmassa kuten on jo moneen kertaan todettu."
Miksi sitten tarkastellaan hevosten sukuja ja niiden "yhteensopivuutta" astuttaessa? Miksi vanhemmat vaikuttavat väriin, kapasiteettiin tai luonteeseen? Miksi laatuarvosteluissa pisteytetään vanhempien kilpatuloksia? Miksi välitetään herran jumala yhtään mistään periytymiseen tai periytymättömyyteen liittyvästä, kun "tämä on virtuaalimaailma eivätkä hevoset periytä mitään"?
"Itseasiassa hyvin erikoinen ajatus, että osaisi vaikkapa ulkomailta tuodun ponin vanhempien vanhemmista kertoa, saati kolmannesta polvesta."
Totta, jos ostat harrastehevosen, jolla on sukutaulu tuntematon. Virtuaalimaailmassa me nyt kuitenkin puhumme pitkälti kilpa- ja jalostushevosista. Voin siis hyvillä mielin verrata tätä reaalimaailmaan. Eli se Nimmerdor siellä emänisänä, Landgraf neljännessä polvessa, Kostolany isälinjassa tai Sandro Song on pelkkä nimi. Tämä, lapset rakkaat kertoo kaikkein eniten siitä, miten vähän olette oikeasti tekemisissä hevosten tai ainakin niiden vakavastiotettavampien kisaelikoiden kanssa. Ei, enpä minäkään niiden kanssa niin suuresti kosketuksisssa ole, mutta kun on vuoden verran kuunnellut selitystä Nimmerdorista, Cor de la Bryèrestä ja Copitolista sekä erityisesti viime aikoina vertailua siitä, miksi tämä ja tämä puoliveriori sopii tälle tämänlinjaiselle pv-tammalle ja mitä sen suvussa on, on saanut jo ihan hyvän yleiskuvan.
Sen hevosen suvun tietää. Sen suvun saavutukset tietää. Tai ainakin osaa googlea käyttämällä hakea, jos yksittäinen hevonen siellä on vieraampi. Ja jos kyseessä on kilpailematon tamma, emälinjan tuotannon tietää, tamman isän saavutukset, tamman jälkeläiset tietää... Joo-o, hankkikaa te kisahevosenne tuntemattomalla suvulla, minä en niin tee.
Moni on myös perustellun sukuselvityksen vaihtamista historiikkiin sillä, että inhoavat sukuselvitysten rustaamista. Nyt ihan suoraan ja puhtaasti: haistakaa paska. Se, että sinä nyt satut inhoamaan sukuselvitysten kirjoittamista on sinun subjektiivinen mielipiteesi. Sylettää. Minä pidän sukuselvitysten kirjoittamisesta. Enkä usko olevani ainoa ihminen, joka niistä pitää. Kaikki ei ole hauskaa, eikä tällaisia asioita pitäisi päättää sen vuoksi, ettei joku jostain tykkää. Tympäisee toki minuakin aina välillä selvittää sitä neljättätoista estepuoliveristä, kun jos minulla on 160cm hyppäävä hannover, sen suvussa tasan varmasti on 140-160cm hyppääviä kilpa- ja jalostuselikoita. Korkeintaan löytyy tamma, jonka suku on niin saatanan kovatasoinen, ettei hevosen itsensä tarvitse kuin varsoa ja lihoa. Löytyy myös itsensä hajottaneita hevosia, jotka ovat ehtineet kuitenkin todistaa osaamisensa. Onneksi en kasvata puoliverisiä.
Henkilökohtaisesti olen muuten sitä mieltä, että historiikki voisi olla ihan kivaa vaihtelua, mutta en lähtisi sillä lajilaatuarvosteluissa sukuselvitystä korvaamaan ainakaan kokonaan. Niissä laatuarvosteluissa arvostellaan kuitenkin kilpahevosta, jonka suku vaikuttaa hevoseesti. En silti täysin tyrmää, etteikö historiikista pitäisi saada pisteitä. Sukuselvitysten arvo pitäisi silti säilyttää. Ja lopettakaa se paskapuhe siitä, ettei virtuaalihevonen periytä mitään tai sitten lopettakaa niiden yhdistelmien miettiminen . Virtuaalihevonen periyttää ominaisuuksiaan omistajan tai kasvattajan mielessä, mikä on virtuaalimaailmassa aivan tarpeeksi.
"1. Tämä on virtuaalimaailma ja hevoset EIVÄT PERIYTÄ MITÄÄN muuta kuin ne nimet suvussa, joten on turha kenenkään perustella sitä millään perimähommilla tms. se selitys ei vaan kertakaikkiaan toimi virtuaalimaailmassa kuten on jo moneen kertaan todettu."
Miksi sitten tarkastellaan hevosten sukuja ja niiden "yhteensopivuutta" astuttaessa? Miksi vanhemmat vaikuttavat väriin, kapasiteettiin tai luonteeseen? Miksi laatuarvosteluissa pisteytetään vanhempien kilpatuloksia? Miksi välitetään herran jumala yhtään mistään periytymiseen tai periytymättömyyteen liittyvästä, kun "tämä on virtuaalimaailma eivätkä hevoset periytä mitään"?
"Itseasiassa hyvin erikoinen ajatus, että osaisi vaikkapa ulkomailta tuodun ponin vanhempien vanhemmista kertoa, saati kolmannesta polvesta."
Totta, jos ostat harrastehevosen, jolla on sukutaulu tuntematon. Virtuaalimaailmassa me nyt kuitenkin puhumme pitkälti kilpa- ja jalostushevosista. Voin siis hyvillä mielin verrata tätä reaalimaailmaan. Eli se Nimmerdor siellä emänisänä, Landgraf neljännessä polvessa, Kostolany isälinjassa tai Sandro Song on pelkkä nimi. Tämä, lapset rakkaat kertoo kaikkein eniten siitä, miten vähän olette oikeasti tekemisissä hevosten tai ainakin niiden vakavastiotettavampien kisaelikoiden kanssa. Ei, enpä minäkään niiden kanssa niin suuresti kosketuksisssa ole, mutta kun on vuoden verran kuunnellut selitystä Nimmerdorista, Cor de la Bryèrestä ja Copitolista sekä erityisesti viime aikoina vertailua siitä, miksi tämä ja tämä puoliveriori sopii tälle tämänlinjaiselle pv-tammalle ja mitä sen suvussa on, on saanut jo ihan hyvän yleiskuvan.
Sen hevosen suvun tietää. Sen suvun saavutukset tietää. Tai ainakin osaa googlea käyttämällä hakea, jos yksittäinen hevonen siellä on vieraampi. Ja jos kyseessä on kilpailematon tamma, emälinjan tuotannon tietää, tamman isän saavutukset, tamman jälkeläiset tietää... Joo-o, hankkikaa te kisahevosenne tuntemattomalla suvulla, minä en niin tee.
Moni on myös perustellun sukuselvityksen vaihtamista historiikkiin sillä, että inhoavat sukuselvitysten rustaamista. Nyt ihan suoraan ja puhtaasti: haistakaa paska. Se, että sinä nyt satut inhoamaan sukuselvitysten kirjoittamista on sinun subjektiivinen mielipiteesi. Sylettää. Minä pidän sukuselvitysten kirjoittamisesta. Enkä usko olevani ainoa ihminen, joka niistä pitää. Kaikki ei ole hauskaa, eikä tällaisia asioita pitäisi päättää sen vuoksi, ettei joku jostain tykkää. Tympäisee toki minuakin aina välillä selvittää sitä neljättätoista estepuoliveristä, kun jos minulla on 160cm hyppäävä hannover, sen suvussa tasan varmasti on 140-160cm hyppääviä kilpa- ja jalostuselikoita. Korkeintaan löytyy tamma, jonka suku on niin saatanan kovatasoinen, ettei hevosen itsensä tarvitse kuin varsoa ja lihoa. Löytyy myös itsensä hajottaneita hevosia, jotka ovat ehtineet kuitenkin todistaa osaamisensa. Onneksi en kasvata puoliverisiä.
Henkilökohtaisesti olen muuten sitä mieltä, että historiikki voisi olla ihan kivaa vaihtelua, mutta en lähtisi sillä lajilaatuarvosteluissa sukuselvitystä korvaamaan ainakaan kokonaan. Niissä laatuarvosteluissa arvostellaan kuitenkin kilpahevosta, jonka suku vaikuttaa hevoseesti. En silti täysin tyrmää, etteikö historiikista pitäisi saada pisteitä. Sukuselvitysten arvo pitäisi silti säilyttää. Ja lopettakaa se paskapuhe siitä, ettei virtuaalihevonen periytä mitään tai sitten lopettakaa niiden yhdistelmien miettiminen . Virtuaalihevonen periyttää ominaisuuksiaan omistajan tai kasvattajan mielessä, mikä on virtuaalimaailmassa aivan tarpeeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)