lauantai 29. marraskuuta 2014

Tekstien kirjoittaminen virtuaalihevoselle

Tämänpäiväinen aihe tulee a) ht.netistä, b) ärsyttää suunnattomasti. Aiheena on "kirjoittaisitko tekstejä v-hevosillesi, jos niistä ei saisi laatispisteitä?"

Virtuaalimaailmaa saatetaan nykyään pikkuhiljaa entistä lähemmäs tehokanalaa. Elämää helpottavat muutokset, joista on hyötyä, eivät tietenkään ole pahasta - systeemi, joka etsii porrastetut tai tarinakisat VRL:n kalenterista, koska etenkin tarinakisat oikeasti hukkuvat sinne, tietokantatallit, joiden päivitys on helppoa, kisalistat porrastettuja kisaaville jne jne jne. Mutta koko virtuaalihevostelun idea tuntuu menevän enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että kun hevosella on nimi, sukutaulu, säkäkorkeus, ehkäpä joku pääkuva tai rakennekuva (tietysti kantakirjausta varten), hyvässä lykyssä jopa liikekuva ja kisakalenteri / ominaisuuspisteet, niin juu, tämä on hyvä, tämän eteen on nähty _paljon_vaivaa_ ja se pitää palkita laatiksissa ja sitä pitää rakastaa.

Mihin katosi kirjoittamisen riemu? Mihin katosi se ilo, jonka saa hevosen persoonan kehittämisestä, siihen tutustumisesta? Mihin katosi kehittyminen kirjoittajana, kun tuli luotua tylsääkin tylsempi hevonen ja opittua, ettei enää tätä? Ajanpuutteeseenko? Mikä kiire kaikilla nykyään on? Ei joka päivä tarvitse kirjoittaa hevosta valmiiksi, ei joka päivä tarvitse kirjoittaa yhtään mitään. Ei hevosia ole pakko saada laatikseen joka kuukausi sitä kolmea. Pitkäjänteisyyttä huudellaan paljon virtuaalimaailmassa, mutta jotenkin se tuntuu koskevan vain kasvatustyötä tai sitä, kauanko talli on ollut pystyssä. Pitkäjänteinen kirjoitustyö tuntuu hukkuneen vain YLA:n arvostuslistalle ja kenties tarinapainotteisiin pikkutalleihin.

Miksi, oi miksi ruikutatte harrastustavasta, jonka olette valinneet? Jos haluat hankkia yli 100 hevosta ja palkita ne laatiksissa, älä valita siitä, miten paljon siihen menee aikaa ja vaivaa. Tiesit sen etukäteen. Ja joo joo, argumentti "no harvemmin palkitsematon kelpaa muille jalostukseen" on kulunut ja typerä. Harrasta sitten itsellesi! Ehkä se on hitaampaa, kun pitää itse kasvattaa, mutta virtuaalimaailmassa voi olla mukana muutenkin. Onhan noita päivää, heipodei jne jne topikkeja ollut maailman sivu, mene ja tutustu ihmisiin! Jokainen valitsee harrastustapansa itse ja hei, mikä kivointa, kukaan ei pakota pysymään vanhassa huonossa mallissa maailman sivu. Voit vaikkapa vähentää hevosiasi ja alkaa kirjoittaa tekstejä niille, tai sitten voit jatkaa hevostesi kanssa, joille et kirjoita tekstejä ja hyväksyä sen huonomman laatuarvostelupalkinnon. Miksi, oi miksi Luciferin kusipäisen kaksoisveljen nimeen miksi niiden kaikkien pitäisi saada ykkönen?

Sitä paitsi itse ainakin käytän mieluummin jalostukseen hevosta, jolla on persoonallisuus (kisoja myös, koska hevosemme tähtäävät niihin samperin laatiksiin) kuin hevosta, joka on palkittu ties missä kissanristiäisissä, mutta jolla ei ole mitään persoonallisuutta, joka on vain kasa allekain lueteltuja tietoja. Jälkeläinen on mahtavaa luoda vanhempiensa pohjalta, ottaa väri, säkä, kapasiteetti ja kyllä, myös sitä luonnetta, jonka voisi kirjoittaa millaiseksi hyvänsä. Silti se on hauskempaa kirjoittaa edes jokseenkin vanhempien pohjalta, paitsi toki jos vanhemmat ovat kuolettavan tylsiä. Sepä tässä juuri niin hauskaa onkin, saan kirjoittaa hevoselle mitä haluan, käyttää sitä kuuluisaa mielikuvitusta ja näin.

Niin että taidanpa tästä avata taas yhden hevosen ja kirjoittaa sille hävyttömän pitkän luonteen laatistuomarien iloksi, jotka ovat vapaaehtoisesti lukemassa niitä tekstejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti