Mutta kun omaottamat kuvat..!

Jatkoa edelliseen. Tätä tuli jo sivuttua siinä postauksessa, mutta edelleen ottaa niin pahasti aivonystyrään, että omistan tälle ihan oman postauksensa. Omakirjoittamien lisäpisteiden vasta-argumentiksi on otettu jostain helvetin syystä omaottamat kuvat, että pitäisihän sitten niistä tai omakisaamista kisoistakin saada lisäpisteitä ja viki viki olen pyhimys ja teen kaiken itse. Kiinnosti, ei kiinnostanut, menkää pois.

Tartun nyt vain tuohon vikinäargumenttiin, että "sitten pitäisi periaatteessa omaottamista kuvistakin saada paremmat pisteet!". Omakisaamista kisoista juu ehkä, kun kerran omakirjoittamat tekstit ovat paljon arvokkaampia, miksi eivät sitten kisatkin. Mutta kuka tosissaan vertaa kuvia kisoihin tai teksteihin, tai vetää sitä keskusteluun, edes silloin kun ei ole tosissaan? Miksi.

Joka ikisellä virtuaalihevostelijalla on mahdollisuus kirjoittaa itse tekstit ja kilpailla kisat itse. Jokaisella virtuaalihevostelijalla on käytössään tietokone ja internet, kun tätä kerran pääsee harrastamaan. Hyvä, tässä on jo edellytykset kirjoittaa tekstit, koska tietokoneessa on näppäimistö. Kukaan tuskin asiakseen harrastaa tabletilla ja tabletillakin voi kirjoittaa tekstejä (meille on kirjoitettu useampi valmennus tabletilla), joten siihenkään on turha vedota. Jokaisella virtuaalihevostelijalla myös on sähköposti tai jokaisella on ainakin mahdollisuus tehdä se. Sähköpostia tarvitaan melkein kaikkeen yhteydenpitoon. Tässä on edellytykset lähettää kisaosallistumisia eteenpäin eli kilpailla.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta ottaa kuvia. Jotkut eivät omista kameraa ollenkaan, kännykässäkään ei sellaista välttämättä ole. Esimerkiksi nuorilla harrastajilla ei välttämättä ole kameraa eivätkä he saa perheen mahdollista kameraa käyttöönsä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä kuvaamaan, jos ei ole kulkuyhteyksiä, ei autoa tai ovat niin nuoria, etteivät vanhemmat päästä. Kaikissa paikoissa ei ole hevostapahtumia ja lähellä ei välttämättä ole tallia, jossa voisi käydä. Jotkut eivät yksinkertaisesti voi kuvata.

"Tää oli vaan esimerkki, miten tyhmää on antaa omatekemistä jutuista lisäpisteitä!!" Niin no, joku otti esille, että on isompi vaiva lähteä kuvaamaan kuin kirjoittaa. Meneehän siihen juu enemmän aikaa, kun pitää lähteä kisa-/näyttelypaikalle, kökkiä siellä päivä ja vielä käydä läpi sekä muokata kuvia. Mutta jos se on niin kamala vaiva, jättää sitten menemättä! Itselleni kuvaaminen on todella kiva harrastus, ja vaikka välillä miettii mitä järkeä on lähteä ennen kuutta ajamaan kolmen tunnin matka kantakirjaustilaisuuteen, on päivän lopussa aina mukava olo kun kuvia on taas muutama tuhat. Tekstien kirjoittaminen on ajoittain vaivalloista pakkopullaa, joten tekstit ovat vaivalloisempia.

No, raivotkoon oman sädekehän kiillottelu aikansa. Toivottavasti itse kirjoitetuista teksteistä saa jatkossakin jotain tunnustusta, vaikka nykyinen malli tuntuukin hieman liioitellulta (kaksi kertaa niin paljon pisteitä omista teksteistä kuin muiden).

Orin omistajan oikeudet ja niiden puute

Nousipa tässä mieleeni päivänä muutamana ikivanha kaaos ht.netissä aiheesta "susirajalaiset ovat vittumaisia paskoja kun eväävät astutuksen, vaikka jälkeläisen sivuja ei ole heille lähetetty" eli suomeksi sanottuna "orin omistajalla ei ole oikeuksia varsaan". Ja koska olen kyllästynyt valittamaan laatuarvosteluista ja siitä, miten laiskoja ihmiset ovat, valitan tästä.

Virtuaalimaailmassa orin omistajaa arvostetaan aivan liian vähän. Em. asiasta nousi ht.netissä hirvittävä haloo, ja tämä kaikki vain siksi, että varsan omistaja esitteli varsan sivuja mm. tekstinäyttönä, vaikka meille asti sivuja ei oltu lähetetty missään kohtaa. Yksi kommenteista oli sisällöltään: "olisitte tyytyväisiä, kun ylipäätään saitte sivut jostain!".
No, emmepä ole. Miksi orin omistajan pitäisi tyytyä siihen? Miksi ei saa vaatia sellaista yksinkertaista pikkuasiaa, kuin että orin jälkeläisen sivut lähetetään tarkastettavaksi myös orin omistajalle ennen niiden julkaisua? Pääasiassahan kasvattajalla on sananvalta siihen, onko hevosessa jotain vialla, mutta myös orin omistajalla voi olla sanottavaa. Esimerkiksi orin suku on merkitty väärin, syntymäaika menee orin ikääntymisen kannalta pyllylleen... toki, orin kannalta harvempi asia yleensä voi olla pielessä kuin tamman kannalta, mutta näitä on.

IRL varsaa ei saa rekisteriin orin jälkeläisenä, jos maksuja ja paperisotaa ei ole hoidettu asiallisesti. Oletetaanpa siis, että varsamaksu (= URL varsan sivut) on jäänyt maksamatta (= URL sivut lähettämättä myös orin omistajalle).
 Ja näin on kasvattajalla kätösissään reksiteröimätön lapsukainen, josta ei ole iloa ollenkaan - kukapa ostaisi rekisteröimättömän varsan, paitsi ehkä teini-ikäinen omasta pollesta takapihalle haaveileva likka.

Joopa joo, ottaa ihan oikeasti päähän tällä kertaa tämä asia sen sijaan, että siitä olisi vain kiva rustata provosoitunut teksti. Orin omistajalla on ihan yhtä lailla oikeuksia kuin kasvattajalla tai varsan omistajalla. Se, että sivut pitää hyväksyttää molempien vanhempien omistajilla ei ole iso risti. Etenkin, jos se on ainoa vaatimus orin jälkeläiselle.

Itseltänikin, ja meiltä Susirajasta löytyy useampi ori, jotka eivät ole yleisesti tarjolla jalostukseen. Nämä siksi, koska niiden linjat ovat meille tärkeitä ja haluamme valvoa, että varsat menevät "laadukkaille" omistajille, että nimet menevät yksiin mietelmiemme kanssa (yleensä varsa nimessä ei saa esiintyä tiettyä sanaa ainakaan tietyssä kohdassa) ja yleisesti varsoja. Nämä orit ovat meille erityisen tärkeitä ja siksi myös niiden jälkeläiset ovat tarkan valvonnan alaisina. Jälkeläismäärät eivät meille myöskään ole se ja sama, vaikka IRL orilla voikin helposti olla useampi sata jälkeläistä ja useampi jälkeläinen takaa paremmin suvun jatkuvuuden. Siitä huolimatta.

Minä vaadin orin omistajalle oikeudet. Jos jonkun mielestä on ok, että löytää ihan uuden varsan hevosen rekisterisivulta, niin sehän on mukavaa. Koettakaa kuitenkin ymmärtää, että jotkut haluavat myös orien jälkeläisten pysyvän lapasessaan, älkääkä tulko heille aukomaan "olisitte tyytyväisiä viki viki!!!".

Lisäpistevininää (laatuarvostelut)

• Luonnekuvaus:
• Vähintään 250 sanaa
• Omistajan kirjoittama max. 5p.
• Muu kuin omistajan kirjoittama max. 3p.
• Luonteessa huomioidaan myös hevosen sopivuutta käyttötarkoitukseensa.
• Päiväkirjamerkinnät/valmennukset (lyhyet)
• Vähintään 100 sanaa
• Omistajan kirjoittama +2p.
• Muu kuin omistajan kirjoittama +1p.
• Päiväkirjamerkinnät/valmennukset (pitkät)
• Vähintään 200 sanaa
• Omistajan kirjoittama +4p.
• Muu kuin omistajan kirjoittama +2p.
• Päiväkirjamerkinnät/valmennukset (erittäin pitkät)
• Vähintään 450 sanaa
• Omistajan kirjoittama +5p.
• Muu kuin omistajan kirjoittama +2,5p.

ERJ, KRJ, KERJ ja VVJ uusi lisäpisteytys siis, lisäpisteitä voi tulla 15. Ao. vastaus on suora kopio eräästä ht.net viestistämme, mutta koska se sisältää kaiken tarvittavan, lätkin sen tänne.


Se, että omistajan kirjoittamat tekstit ovat olevinaan niin paljon arvokkaampia ei meistäkään ole kovin järkevää, etenkin kun sen valvominen on vaikeaa. Lisäksi on varmasti palkan maksajakin nähnyt vaivaa kirjoittamiseen ja sitä pitäisi arvostaa.

Tekstejä ei kuitenkaan ainakaan meidän mielestämme pidä kirjoittaa mitenkään huisin paljoa. Neljällä 200 sanan pk merkinnällä saa jo 16 pistettä, eli pisteitä jää ylikin. 200 sanaa ei ole vaikeaa saavuttaa kertomalla esimerkiksi ensin hevosen kuulumisia (on kisattu ja mennyt hyvin, varsatilanne on tämä ja tämä), sitten kertomalla päivän treenistä (tehtiin sitä ja tätä, sitten tätä ja sitä, meni niin ja näin) tai vaikka pelkästään tulevaisuudensuunnitelmia (kisataan vielä, on suunniteltu varsoja, on kisaeläkkeellä). Sekaan voi keksiä esimerkiksi ell-käyntejä, sairauksia (lievä ähky tai selkäjumi eivät paljoa käyttöön vaikuta, ei sen hevosen kuolemansairas tarvihe oll), kengityksiä tai kengän irti polkemisia, karkureissua... Tamma voi olla vaikka hankalasti tiinehtyvä, siitäkin voi kirjoittaa useamman merkinnän kun "tamma X siemennettiin eikä se taaskaan ole kantavana, voi huoh".

On myös valitettu luonnerajasta, voi huhhuijaa... 250 sanaa ei ole paljoa luonteeseen, meillä lyhinkin luonne taisi olla reilut 400 sanaa ja se on melko lailla minimi, jossa tulee ilmi tarpeellinen. Elävästi kirjoitettuna. Jos ei meinaa saada 200 sanaa kasaan, voi hetken tarkastella tekstiään: onko kaikki ilmaistu kovin kliinisesti - mallia "Äpyliina on kiltti hevonen. Toimii ratsastaessa kuten ratsastaja pyytää." - vai voisiko tekstiä hieman elävöittää ja saada näin lisää sanoja aikaan - "Äpyliinä on mitä kiltein hevonen, oikea kullanmuru. Se toimii ratsastaessa juuri, kuten siltä pyytää ja siksipä moni siitä pitääkin."

Miksi hevosilla pitäisi olla kiire laatuarvosteluun? Jos hevosia on paljon, niille voi kirjoitella tekstejä pikkuhiljaa silloin, kun sattuu olemaan sellainen fiilis. Itse luodusta kiireestä saa syyttää vain itseään. Tai sitten voi olla kirjoittamatta tekstejä, ottaa huonommat pisteet ja olla tavoittelematta sitä ykköstä. Ja etenkin, kun sen ykkösen voi saada myös ilman lisäpisteitä. Jos on pakko saada täydet lisäpisteet ja hevonen X ajan päästä laatikseen, se on vain oma päätös - kukaan ei pakota siihen.

Jos hevoset eivät ilman laatuarvostelupalkintoja kelpaa muille, niin siinä tapauksessa olkoon kelpaamatta. Mikäli oikeasti harrastaa itsensä vuoksi, pitäisi hevosen olla mieleinen ja hyvä silloin, kun se kelpaa itselle, laatuarvostelupalkintoja, suosiota tai menestystä eli ei. Hevosta ei onneksi ole mikään pakko viedä laatuarvosteluun ja mielestämme se laatuarvostelupalkintojen määrä on vähän väärä asteikko määritellä hevosen arvo tai pidettävyys. Toki ne kertovat usein panostuksesta ja saavat nostaa hevosen arvoa, mutta jos ne ovat ainoa mittari, kannattaa ehkä miettiä omat mittarinsa uudelleen.

Me nyt ehkä emme ole myöskään kaikkein objektiivisimpia ihmisiä tätä arvioimaan, koska tekstin tuottaminen on meille sujuvaa eikä pituus (virkkeiden / sanamäärien / ihansamaminkä mukaan laskettuna) ole koskaan tuottanut ongelmia. Lisäksi se on meille rento harrastus - jos tekstin tuotto ei hetkeen maistu, sitä ei kirjoiteta eikä asiasta oteta minkäännäköisiä paineita. Pari kuukautta laatiksia saattaa jäädä välistä, mitä sitten? Niitä tilaisuuksia tulee ja menee, hevoset eivät kuole satunnaisella ikääntymisellä ennen kuin niille päätämme nakata napin otsalohkoon.

Itsekisatut ja -muotoonlaitetut kisat ovat mielestämme arvostettavampia kuin muiden hoitamat samat, mutta tätäkin nyt on mahdotonta valvoa. Sitä paitsi jos joku kokee, että hänen juttunsa on tekstin kirjoittaminen eikä muotoonlaittaminen, miksi hän ei saisi nähdä hevosensa eteen vaivaa maksamalla muotoonlaitoista. Niiden eteen on joka tapauksessa nähty vaivaa, ei ehkä muotoonlaittamalla, mutta on kuitenkin.

Kuvien tähän keskusteluun vetäminen taas on puhdasta idiotismia, kaikilla kun ei ole kameraa, mahdollisuutta hankkia kameraa tai lähteä kuvaamaan. Entäpä harvinaiset rodut, joita ei välttämättä Suomessa ole ollenkaan (eikä välttämättä juuri ulkomaillakaan)? Kaikilla tätä harrastavilla on kuitenkin mahdollisuus kirjoittaa, lähettää se kisaosallistumissähköposti ja laittaa sijoituksia muotoon.

Jos valtaosa harrastajista kokee nykyiset tekstien pituusrajat turhan tiukiksi ja vaikeuksi saavuttaa, lienee niiden tarkistuttaminen paikallaan. Se, että muutaman ihmiset mielestä nykyiset rajat ovat OK ja loppujen mielestä ne ovat perseestä ja liian tiukat, ei palvele kuin niitä muutamaa. Rajojen pitäisi olla sellaiset, että töitä joutuu kyllä tekemään, muttei itkun ja vitutuksen kanssa. Kuten täällä päin sanotaan hinnoittelusta; hinta on väärä, jos asiakas nauraa ja maksaa tai jättää kokonaan maksamatta, ja oikea silloin, kun asiakas irvistää ja maksaa.