Lisäpistevininää (laatuarvostelut)

• Luonnekuvaus:
• Vähintään 250 sanaa
• Omistajan kirjoittama max. 5p.
• Muu kuin omistajan kirjoittama max. 3p.
• Luonteessa huomioidaan myös hevosen sopivuutta käyttötarkoitukseensa.
• Päiväkirjamerkinnät/valmennukset (lyhyet)
• Vähintään 100 sanaa
• Omistajan kirjoittama +2p.
• Muu kuin omistajan kirjoittama +1p.
• Päiväkirjamerkinnät/valmennukset (pitkät)
• Vähintään 200 sanaa
• Omistajan kirjoittama +4p.
• Muu kuin omistajan kirjoittama +2p.
• Päiväkirjamerkinnät/valmennukset (erittäin pitkät)
• Vähintään 450 sanaa
• Omistajan kirjoittama +5p.
• Muu kuin omistajan kirjoittama +2,5p.

ERJ, KRJ, KERJ ja VVJ uusi lisäpisteytys siis, lisäpisteitä voi tulla 15. Ao. vastaus on suora kopio eräästä ht.net viestistämme, mutta koska se sisältää kaiken tarvittavan, lätkin sen tänne.


Se, että omistajan kirjoittamat tekstit ovat olevinaan niin paljon arvokkaampia ei meistäkään ole kovin järkevää, etenkin kun sen valvominen on vaikeaa. Lisäksi on varmasti palkan maksajakin nähnyt vaivaa kirjoittamiseen ja sitä pitäisi arvostaa.

Tekstejä ei kuitenkaan ainakaan meidän mielestämme pidä kirjoittaa mitenkään huisin paljoa. Neljällä 200 sanan pk merkinnällä saa jo 16 pistettä, eli pisteitä jää ylikin. 200 sanaa ei ole vaikeaa saavuttaa kertomalla esimerkiksi ensin hevosen kuulumisia (on kisattu ja mennyt hyvin, varsatilanne on tämä ja tämä), sitten kertomalla päivän treenistä (tehtiin sitä ja tätä, sitten tätä ja sitä, meni niin ja näin) tai vaikka pelkästään tulevaisuudensuunnitelmia (kisataan vielä, on suunniteltu varsoja, on kisaeläkkeellä). Sekaan voi keksiä esimerkiksi ell-käyntejä, sairauksia (lievä ähky tai selkäjumi eivät paljoa käyttöön vaikuta, ei sen hevosen kuolemansairas tarvihe oll), kengityksiä tai kengän irti polkemisia, karkureissua... Tamma voi olla vaikka hankalasti tiinehtyvä, siitäkin voi kirjoittaa useamman merkinnän kun "tamma X siemennettiin eikä se taaskaan ole kantavana, voi huoh".

On myös valitettu luonnerajasta, voi huhhuijaa... 250 sanaa ei ole paljoa luonteeseen, meillä lyhinkin luonne taisi olla reilut 400 sanaa ja se on melko lailla minimi, jossa tulee ilmi tarpeellinen. Elävästi kirjoitettuna. Jos ei meinaa saada 200 sanaa kasaan, voi hetken tarkastella tekstiään: onko kaikki ilmaistu kovin kliinisesti - mallia "Äpyliina on kiltti hevonen. Toimii ratsastaessa kuten ratsastaja pyytää." - vai voisiko tekstiä hieman elävöittää ja saada näin lisää sanoja aikaan - "Äpyliinä on mitä kiltein hevonen, oikea kullanmuru. Se toimii ratsastaessa juuri, kuten siltä pyytää ja siksipä moni siitä pitääkin."

Miksi hevosilla pitäisi olla kiire laatuarvosteluun? Jos hevosia on paljon, niille voi kirjoitella tekstejä pikkuhiljaa silloin, kun sattuu olemaan sellainen fiilis. Itse luodusta kiireestä saa syyttää vain itseään. Tai sitten voi olla kirjoittamatta tekstejä, ottaa huonommat pisteet ja olla tavoittelematta sitä ykköstä. Ja etenkin, kun sen ykkösen voi saada myös ilman lisäpisteitä. Jos on pakko saada täydet lisäpisteet ja hevonen X ajan päästä laatikseen, se on vain oma päätös - kukaan ei pakota siihen.

Jos hevoset eivät ilman laatuarvostelupalkintoja kelpaa muille, niin siinä tapauksessa olkoon kelpaamatta. Mikäli oikeasti harrastaa itsensä vuoksi, pitäisi hevosen olla mieleinen ja hyvä silloin, kun se kelpaa itselle, laatuarvostelupalkintoja, suosiota tai menestystä eli ei. Hevosta ei onneksi ole mikään pakko viedä laatuarvosteluun ja mielestämme se laatuarvostelupalkintojen määrä on vähän väärä asteikko määritellä hevosen arvo tai pidettävyys. Toki ne kertovat usein panostuksesta ja saavat nostaa hevosen arvoa, mutta jos ne ovat ainoa mittari, kannattaa ehkä miettiä omat mittarinsa uudelleen.

Me nyt ehkä emme ole myöskään kaikkein objektiivisimpia ihmisiä tätä arvioimaan, koska tekstin tuottaminen on meille sujuvaa eikä pituus (virkkeiden / sanamäärien / ihansamaminkä mukaan laskettuna) ole koskaan tuottanut ongelmia. Lisäksi se on meille rento harrastus - jos tekstin tuotto ei hetkeen maistu, sitä ei kirjoiteta eikä asiasta oteta minkäännäköisiä paineita. Pari kuukautta laatiksia saattaa jäädä välistä, mitä sitten? Niitä tilaisuuksia tulee ja menee, hevoset eivät kuole satunnaisella ikääntymisellä ennen kuin niille päätämme nakata napin otsalohkoon.

Itsekisatut ja -muotoonlaitetut kisat ovat mielestämme arvostettavampia kuin muiden hoitamat samat, mutta tätäkin nyt on mahdotonta valvoa. Sitä paitsi jos joku kokee, että hänen juttunsa on tekstin kirjoittaminen eikä muotoonlaittaminen, miksi hän ei saisi nähdä hevosensa eteen vaivaa maksamalla muotoonlaitoista. Niiden eteen on joka tapauksessa nähty vaivaa, ei ehkä muotoonlaittamalla, mutta on kuitenkin.

Kuvien tähän keskusteluun vetäminen taas on puhdasta idiotismia, kaikilla kun ei ole kameraa, mahdollisuutta hankkia kameraa tai lähteä kuvaamaan. Entäpä harvinaiset rodut, joita ei välttämättä Suomessa ole ollenkaan (eikä välttämättä juuri ulkomaillakaan)? Kaikilla tätä harrastavilla on kuitenkin mahdollisuus kirjoittaa, lähettää se kisaosallistumissähköposti ja laittaa sijoituksia muotoon.

Jos valtaosa harrastajista kokee nykyiset tekstien pituusrajat turhan tiukiksi ja vaikeuksi saavuttaa, lienee niiden tarkistuttaminen paikallaan. Se, että muutaman ihmiset mielestä nykyiset rajat ovat OK ja loppujen mielestä ne ovat perseestä ja liian tiukat, ei palvele kuin niitä muutamaa. Rajojen pitäisi olla sellaiset, että töitä joutuu kyllä tekemään, muttei itkun ja vitutuksen kanssa. Kuten täällä päin sanotaan hinnoittelusta; hinta on väärä, jos asiakas nauraa ja maksaa tai jättää kokonaan maksamatta, ja oikea silloin, kun asiakas irvistää ja maksaa.